Kapeita kujia ja tunnelmallisia kahviloita

 

 

Otin varaslähdön vaihtokevääseen. Toisin kuin monissa muissa maissa, Ranskassa opiskelut jatkuvat usein jo tammikuun alussa – omalla kohdallani jo 3.1.2017, orientaatiopäivän ollessa jo 2.1. Pääsenpähän jo tutustumaan uuteen kotikaupunkiini ja maistelemaan pohjois-ranskalaista ilmapiiriä hyvissä ajoin sekä valmistautumaan vaihtokevääseeni: olen jo esimerkiksi hankkinut ranskalaisen liittymän sekä kansallisen, Ranskan sisäisten junien opiskelija-alennuksiin oikeuttavan kortin (ISIC-opiskelijakortti ei riitä). En ole ensimmäistä kertaa Ranskassa, mutta olen ensimmäistä kertaa ulkomailla täysin yksin. Tai no, en täysin yksin, onhan täällä ihmisiä, Lille on kuitenkin yksi Ranskan suurimmista kaupungeista.

Vieux-Lille

Saan avaimet opiskelija-asuntolassa sijaitsevaan soluhuoneeseeni vasta 2.1. aamulla hieman ennen ensimmäistä EDHEC Lillen orientaatiosessiota. Nyt olen päässyt nauttimaan ranskalaisesta kulttuurista ihanassa lilleläisessä hostellissa nimeltä Gastama (Rue Saint-André 109), joka sijaitsee Lillen vanhassa kaupungissa. On pakko mainita, että vaikka olenkin Ranskassa vieraillut useampaan otteeseen, on Lillessä ehdottomasti tämän maan ystävällisimmät ihmiset. Heikohkoa ranskan kielitaitoani ei halveksita, jokainen paikallinen on heti valmiina auttamaan, joskus jopa pyytämättä. Bussikuskit huikkaavat ratin takaa, kun on aika jäädä pois, ihmiset hymyilevät ja toivottelevat bonjourit tuon tuosta. Tänään katuja risteillessäni ja sympaattisia kattoja ja vinoon muurattuja savupiippuja kuvaillessani eräs mies juoksi minut kiinni ja kehotti kääntymään Rue Négrier’ltä pikkuruiselle, noin metrin levyiselle kujanteelle nimeltä Passage des Trois Anguilles – kuulemma todella kuvauksellinen paikka. Kiitin miestä, hän hymyili ja kääntyi matkoihinsa. Kyseinen kujanne oli aivan tien toisella puolella ja se oli todellinen elämys hylättyine asuntoineen, graffiteineen, köynnöksineen, kitkerine hajuineen ja mullan tuoksuineen. Portintapaisesta sisään astuessani yllätyin, kuinka hiljaista keskellä kaupunkia yhtäkkiä oli. Tällaisia paikkoja aion etsiä lisää.

Joe Tex Café (52 Rue de la Clef), jazz-musiikkia, vinyylilevyjä ja siistejä kuteita miehille

On sekä hyvä että huono asia, ettei Lille ole mikään erityinen reppureissaajien suosikki. Täällä on ainakin toistaiseksi vaikuttanut olevan turvallista, taskuvarkaita ei ole näkynyt (sormet ristiin ja koputan puuta), urbaanit kahvilat ja ravintolat eivät pursua ihmisiä. Mutta kovin moni tässä hostellissa majaileva ei aio viettää uutta vuotta Lillessä. Omat uuden vuoden suunnitelmani ovat siis myös auki, sillä vaikka käynkin aattona Pariisissa, tulen illaksi takaisin, koska minulla on täällä hostellihuone ja puolen vuoden tavarat odottamassa muuttoa kerrossängyn alla. Lillen eloisuus on kuulemma hieman kärsinyt teollisuuden siirtyessä täältä muualle, mutta vaihto-opiskelijoita on jopa enemmän kuin missään muussa Ranskan yliopistokaupungissa. Odotan jo innolla opiskeluiden alkua ja uusiin opiskelukavereihin tutustumista. Niin ja tietysti sitä, että voin tulevan kevään jälkeen oikeasti sanoa puhuvani ranskaa, enkä vain väittää osaavani sitä.

Passage des Trois Anguilles