Kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Tähän mennessä Ranskassa on tuntunut enemmän siltä, että asioista on tahallaan tehty mahdollisimman vaikeita. Ehkä kyse on oikeastaan siitä, että en ole tottunut paikallisiin tapoihin toimia. On kyllä totta, että tämä maa rakastaa byrokratiaa: teknologia ei ole suinkaan vähentänyt paperisodan määrää, vaan muuttanut sen elektroniseen muotoon. 

EDHEC Lille, kampus sijaitsee Croix- ja Roubaix-nimisten kapunkien rajalla. Kuvassa oikealla opiskelija-asuntoloita, joissa myös oma soluni sijaitsee.

Ensimmäisen viikon aikana ja ennen Ranskaan lähtöä olen jo tottunut siihen, että melkeinpä mikä tahansa asia vaatii allekirjoituksia, todistuksia, kirjautumisia, sääntöjen hyväksymisiä, lisää skannailua ja lisää kopiointia. Tähän mennessä olen tutustunut vaihtoyliopistoni tietojärjestelmistä ainakin kahdeksaan uuteen, saanut jokaiseen käyttäjätunnuksia, salasanoja, odotellut rekisteröitymisvahvistuksia. 

Päästäksesi kampuksen salille sähköisenä avaimena toimiva opiskelijakortti ei ole riittävä, vaan liikuntatilan säännöt luettuasi ja hyväksyttyäsi yhdessä järjestelmässä odotat sähköpostivahvistusta tunnusten luomisesta (1-3 päivää), jonka jälkeen sähköpostissasi odottaa linkki liikuntatilojen varausjärjestelmään, jonne kirjaudut samaisessa viestissä vastaanottamillasi tunnuksilla, sillä käydäksesi salilla sinun tulee varata kyseisen järjestelmän kautta itsellesi aika, jolloin pääset urheilemaan. No, ehkä taustalla idea tilan käyttökapasiteetin valvomisesta on hyvä. Toteutus ontuu. Liikuntatila on onneksi opiskelijoille ilmainen palvelu.

Kurssimateriaaleja varten on käytössä ainakin neljä eri järjestelmää. Kurssiaikataulut näkyvät yhdessä järjestelmässä ja jonkinlaisesta intensiivikurssi-a-like-systeemistä johtuen yhtä kurssia voidaan esimerkiksi järjestää kolmesti yhden viikon aikana, aina neljä tuntia kerrallaan ja sitten kurssia ei ole enää loppukeväänä. Tietysti jotain tehtäviä ja palautustöitä voi olla, huhtikuun lopussa odottaa tenttiviikko. Itselläni on kevään aikana yhdeksän (9) kurssia, sillä suurimmasta osasta saa vain kaksi (2) opintopistettä. Niin, ja professoreilla on aina oikeus vaihtaa kurssin ajankohtaa viimeistään 24h ennen kurssia. Kuulemma näin ei ole kovin usein tapahtunut, mutta joka päivä täytyy tarkistaa, onko huominen luento siihen aikaan ja siinä paikassa  kuin on ilmoitettu tai onko sitä ylipäätään huomenna.

Ehkä räikein esimerkki kohtaamastani epäjärjestelmällisyydestä on ollut juuri kurssiaikataulut ja kurssien alkamisajankohta. Tulin Ranskaan ennen uutta vuotta, sillä orientaatiopäiväksi oli ilmoitettu 2.1. ja kurssien oli määrä alkaa 3.1.2017. Olen valinnut kevään kurssini jo lokakuussa, joten ajattelin ennen lentolippujen ostamista kysyä, milloin minulla on ensimmäinen luento. Mailiini vastattiin, että saan tietää kurssiaikatauluni, kun saavun Ranskaan. Orientaatiopäivänä kyselin kv-henkilöiltä, että saammeko tietää nyt, mitä kursseja meillä huomenna (3.1.) on. Asia kuulemma selviäisi aamulla, eikä siitä olisi pitänyt stressata.

Selvisi, että ensimmäinen luentoni järjestetään 9.1. illalla.

Onhan tässä sitten ollut aikaa reissailla ja tutustua uuteen kotikaupunkiin sekä muihin vaihtareihin. On silti vaikeaa ymmärtää, miten voi olla mahdollista, että kevään kurssien ajankohtia vieläkin suunnitellaan, ja ettei todellisesta opiskelujen alkamisajankohdasta voinut saada mitään informaatiota ennen hostellien varaamista, vuokran alkamispäivän lukkoonlyömistä, lentolippujen ostamista. Lisäksi lukujärjestykseni on täynnä kursseja, jotka eivät sinne tekemäni Learning Agreementin mukaan kuulu. Onneksi apua aina saa, kun sitä vaan viitsii pyytää.

Tällä kertaa lääke kulttuurishokkiin oli joukko uusia mukavia ihmisiä, joista osan kanssa vietin viime viikonlopun Amsterdamissa. On aivan mahtavaa, että olen löytänyt niin monia samanhenkisiä tyyppejä, sekä vaihtareista että ranskalaisista opiskelijoista. Vaikka välillä tuntuukin siltä, että olen ainoa uusien käytäntöjen kanssa painiva opiskelija tässä maailmassa, totuus on se, että en ole yksin. Meitä vaihtareita on paljon. 

Croix. Vai Roubaix. Jossain siinä rajalla. Belgian rajalle on täältä muuten matkaa noin 10 kilometriä. Helppo iltalenkki siis.

Parc Barbieux.

Croix. Täällä on enemmän apteekkeja kuin ruokakauppoja.

Croix-Roubaix’n alueella ei turhaan varoiteta välttämään iltaisin yksin liikkumista.