Ei oo ihan helppo juttu kirjautua taas Lilyyn ja kirjoittaa juttu yli puolen vuoden tauon jälkeen. Inspiroiduin kuitenkin niin paljon Laura de Lillen äärettömän positiivisista kirjoituksista, joten ajattelin itsekin kirjoittaa jotain täältä toiselta puolelta maailmaa.

Tällä hetkellä oleilen siis Etelä-Korean miljoonapääkaupungissa Soulissa. Kevät alkaa tehdä tuloaan ja siitä parhaimpana todistuksena toimii tietenkin puihin puhkeavat valkoiset ja vaaleanpunaiset kirsikankukat, mutta myös paikallisten tyttöjen keskuudessa äärettömän lyhyiden farkkushortsien käyttö ilman mustia sukkahousuja.

Mennyt puolivuotinen Aasiassa on ollut elämäni parasta aikaa. Vaikka korean kieltä en vielä hallitsekaan, joskus on ollut hieman ikävä kotiin ja ruishammasta on kolottanut, en silti vaihtaisi päivääkään pois. Ihmiset täällä ovat äärettömän ystävällisiä (huolimatta pienistä kommunikaatio-ongelmistakin), ruoka on parasta (sanokaa minun sanoneeni, että korealainen ruoka on the next big thing nyt kun japanilaisia sushi-ravintoloita löytyy lähes jokaisesta kadun kulmasta), tekemistä ja löydettävää riittää sekä kulttuuria on mistä valita.

Minulla on vielä noin kaksi kuukautta aikaa kokea Korean upeus ennen kuin palaan Suomeen vuoden parhaana ajankohtana, kesällä. Siihen saakka aion nautti kaikesta vastaantulevista tapahtumista niin paljon kuin vain mahdollista! Ja ehkä jos uskallaudun, kirjoittaa tänne vähän lisää.