Ensin ihastutaan, sitten vihastutaan

Yksi käyttää kaikkia treffisovelluksia, kiertäen pikadeitti-illoissa tapaamassa kymmeniä potentiaalisia kumppaneita löytämättä ketään. Kemiat eivät vain pelaa. Toinen pysähtyy syysmyrskyssä tukka märkänä kysymään ohikulkijalta reittiohjeita; katseet kohtaavat ja molemmat tietävät: siinä se on.

​Miten tämä on mahdollista?

Puhtaasti omia kokemuksia arvioiden vaikuttaa siltä, että ihastuminen vaatii yllätyksellisyyttä. Treffipalstoilla ja deitti-illoissa ihmiset ovat etukäteen miettineet millaista miestä tai naista he etsivät. He eivät ole avoimia ihastumisen (tai rakastumisen) kokemiselle, koska he jatkuvasti arvioivat itseään ja muita, vieläpä melko kriittiseen sävyyn.

Yllättävässä tilanteessa ihastuminen on todennäköisempää. ”Suojukset” ovat alhaalla, ja aivojen primitiivisimmät osat voivat tehdä temppujaan.

Mikään ei olekaan yhtä helppo lähtökohta aloittaa parisuhde kuin molemminpuolinen äkkirakastuminen. Järki menee off-asentoon ja vietit ottavat vallan. Rakkausmanian aikana muutetaan yhteen, mennään naimisiin ja hankitaan ehkä lapsikin. Puolen vuoden tai vuoden kuluttua otsalohkon toiminta alkaa palautua: mitä olen mennyt tekemään! Avioerotilastot paljastavat, että edellä kuvattu järkytys osuu kohdalle 1/2 todennäköisyydellä.

Mutta entä ne loput 50%?

Vaikka rakkauden huuma on ohimenevää, kiintymys ei. Mikäli yllätysrakkaus on luonteeltaan, arvoiltaan ja elämäntavoitteiltaan yhteensopiva, seksi, läheisyys ja yhteiset kokemukset aiheuttavat yksilöllisyyden rajojen hämärtymisen, ja aiempi minkäsitys korvautuu ryhmäidentiteetillä.

Tästä syystä ihminen on eron jälkeen hetkellisesti toimintakyvytön. Toipuminen riippuu siitä kuinka nopeasti ihminen oppii yksin elämisen vaatimat taidot, jotka ovat parisuhteessa ruostuneet tai kenties unohtuneet kokonaan. Vaimo ei enää silitäkään kauluspaitaa, eikä mies vaihda auton renkaita.

Nuoret toipuvatkin sydänsuruistaan vanhoja nopeammin, mikä johtuu erosta oppimiskyvyssä. Usein kuitenkin tulkitaan väärin, että nopea eron jälkeinen ryhdistäytyminen olisi merkki siitä, ettei suhde ollut alunperinkään tärkeä. Rakkaan ihmisen menetys sattuu yhtä lailla niin nuorta kuin vanhaa. Rakkauden rikkoutuessa jokainen iästä riippumatta on kuin vanhempansa kadottanut, hädissään oleva lapsi kauppakeskuksessa: yksin keskellä kaikkea.