Haastateltavana Katriina Ranne

Aurinkoista perjantai-iltapäivää!

 

PopSugarin lukuhaaste on käynnistynyt paikallisen kirjailijan teoksella. Muutama viikko sitten pääsin näkemään Katriina Ranteen livenä, kun häntä haastateltiin Lahden kaupunginkirjastossa osana Kirjoittamisesta -tapahtumasarjaa. 

Miten valo putoaa (2017) on Ranteen kolmas teos ja toinen romaani. Ranne julkaisi esikoisromaaninsa Minä, sisareni vuonna 2010, ja sen lisäksi häneltä on julkaista yksi runokokoelma Ohikulkijan tuoksu (2014).

Katriina Ranne on syntynyt vuonna 1981 Noormarkussa. Hän on filosofian tohtori, ja opiskellut ja opettanut swahilin kieltä ja lisäksi suomentanut afrikkalaisen runouden antologian.  

Miten valo putoaa -teoksessa on kaksi keskushenkilöä, nuori bulgarialainen tyttö Lala, joka yrittää kamerallaan vangita valoa, ja eläköitynyt fyysikko Aaro. Tarinassa seurataan näiden kahden erikoisesta tilanteesta syntynyttä kirjeenvaihtoa. En ole vielä lukenut kirjaa kokonaan, mutta sen voin jo todeta, että kuulautensa ja eleganttiutensa puolesta se on mitä mainiointa luettavaa tähän aikaan vuodesta kun valon määrä pohjoisella pallonpuoliskolla lisääntyy, ja sen olemassaolon voi jälleen huomata konkreettisesti. 

On erittäin mielenkiintoista kuulla kirjailijoiden työskentelytavoista ja menetelmistä. Katriina Ranteen haastattelusta mieleen jäi erityisesti se, että hän kirjoittaa teoksensa ensimmäiset versiot aina käsin. Tätä valintaa hän perusteli sillä, että käsin kirjoittaessa ei niin helposti takerru virheisiin tai kielen epäloogisuuteen, toisin kuin tietokoneella kirjoitettaessa. Ranne myös painotti sitä, ettei kerro tekeillä olevasta työstä kellekkään ennen kuin se on valmis, eikä anna kenenkään lukea keskeneräistä tekstiä. Kustannustoimittaja on ensimmäinen henkilö, joka saa lukea valmiin tekstin. Tätä Ranne perusteli sillä, että alitajuinen mieli ei ymmärrä eroa sen välillä onko idea kerrottu vai kirjoitettu. Se on tavalla tai toisella tuotu julki eikä siis enää kirjoittajan omassa mielessä niin mielenkiintoinen. 

Vaikka Ranne ilmoittautuikin käsin kirjoittamisen puolestapuhujaksi, aamusivuista hän ei perustanut. Ranne kertoi, ettei usko kaiken kirjoittamisen olevan kirjoittajalle hyväksi, eikä hän pakota itseään kirjoittamaan joka päivä, vaikka monet kirjoittamisen opettajat päivittäiseen kirjoittamiseen kannustavatkin. 

 

 

Teksti ja kuva: Saila Lyytinen