Haastateltavana Maiju Lamminmäki

Heippa!

Nyt on tulossa juttu, josta olen henkilökohtaisesti erittäin innoissani! Haastattelin Maijua,joka on opiskellut kirjallisuusterapiaohjaajaksi. Toivottavasti lukijat saavat tästä uutta tietoa ja hyviä pointteja kirjoittamiseen liittyen.

***

1. Hei, kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?

Olen Maiju – runotyttö ja rämäpää. Elämääni aloittelin Seinäjoen lakeuksilla, mistä sittemmin ponkaisin Jyväskylän ja maailman mutkien kautta Tampereelle. Teen asioita, joista ilostun. Lähinnä luen ja leikin. Usein reissaan tai vähintään haaveilen uusista seikkailuista. Olen juuri aloittamassa uutta työtä, joten pian kulutan päiviäni myös nuoriso-ohjaajana kulttuurisen nuorisotyön parissa – työhöni kuuluu muun muassa erilaisten ryhmien ohjaamista sekä leirien, retkien ja tapahtumien järjestämistä.

2. Mitä kaikkea olet opiskellut ja missä?

Lukion jälkeen aloitin yrittäjyysopinnot Tiimiakatemialla, Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Koulu oli ihana! Mutta ei kuitenkaan minun juttuni juuri siinä elämänvaiheessa. Jätin tuon opinahjon kesken ja siirryin Jyväskylän yliopistoon lukemaan suomen kieltä. Sivuaineina luin puheviestintää, kirjallisuutta, luovaa kirjoittamista, draamakasvatusta ja opettajan pedagogisia opintoja – aikeenani oli valmistua äidinkielen opettajaksi. Kävin myös Erasmus-vaihdossa Espanjassa opiskelemassa kirjallisuutta, kieliä ja pedagogiikkaa.

Muutamien opettajan sijaisuuksien jälkeen totesin, ettei opettajuus ole minun haaveeni, vaan vain ”ihan ok” ajatus. Tähän en halunnut tyytyä ja siksi tein taas uusia ratkaisuja ja jätin opeopinnot takavasemmalle. Valmistuin humanististen tieteiden kandidatiksi vielä suomen kielen puolelta, mutta maisterivaiheessa vaihdoin pääaineekseni kirjallisuuden – tarkemmin sanottuna hakeuduin kirjoittamisen maisterilinjalle. Sieltä valmistuin filosofian maisteriksi viime kesäkuussa.

Jossain vaiheessa maisterintutkintoni ollessa vielä kesken tein pienen syrjähypyn yliopistosta ammattikorkeakoulun puolelle. Opiskelin itselleni yhteisöpedagogin paperit Humanistisesta ammattikorkeakoulusta – kaipasin jotain konkreettistä teoriapainoitteisten yliopisto-opintojen rinnalle.

Näiden opintopolkujen jälkeen voisi kuvitella, ettei koulunpenkki enää kovasti houkuttelisi, mutta minä, sydämeltäni ikuinen opiskelija, en tietenkään malttanut vielä heittää hyvästejä. Tällä hetkellä minulla on kesken kirjallisuusterapiaohjaajan opinnot, jotka saan päätökseen vielä tämän vuoden puolella. Kyseessä on Eino Roiha -instituutin täydennyskoulutus nimeltä Sanallistaminen luovuusterapioissa, ja se on ollut tähän mennessä aivan huikea kokemus!

3. Kertoisitko yleisesti mitä kirjallisuusterapeutti tekee ja missä työskentelee?

Aloitan nimikkeiden selventämisellä, sillä näissä näkee ja kuulee paljon sekaannuksia. Opiskelen siis kirjallisuusterapiaohjaajaksi. En ole eikä minusta tällä koulutuksella tule terapeuttia. Kirjallisuusterapeutti on henkilö, joka on suorittanut kirjallisuusterapiaohjaajakoulutuksen lisäksi myös psykoterapeutin opinnot. Kirjallisuusterapiaan liittyviä nimikkeitä ei kuitenkaan ole suojattu, joten periaatteessa kuka hyvänsä voi kutsua itseään kirjallisuusterapeutiksi – silloin ei kuitenkaan toimita eettisesti kovin fiksusti eikä vahvisteta kirjallisuusterapian asemaa muiden luovuusterapioiden joukossa.

Kirjallisuusterapiaohjaaja voi ohjata niin kutsuttuja terapeuttisia kasvuryhmiä, mutta varsinaista terapiaa nämä ryhmät eivät ole (joskin ryhmillä voi olla hyvinkin paljon terapeuttisia vaikutuksia). Kirjallisuusterapeuttisia kasvuryhmiä toimii useissa erilaisissa ympäristöissä: sairaaloissa, kirjastoissa, kansalaisopistoissa, seurakunnissa, palvelutaloissa… Kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä hyödyntävätkin monet eri alojen ammattilaiset työssään, muun muassa psykoterapeutit, opettajat, kirjastonhoitajat, sanataideohjaajat, sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, työnohjaajat ja niin edelleen.

Yleensä kirjallisuusterapia on nimenomaan ryhmämuotoista, ja vuorovaikutuksella on prosessissa iso rooli. Myös yksilötyöskentely on kuitenkin mahdollista. Usein työtä tehdään työparin kanssa, jolloin toinen ryhmän ohjaajista voi olla vaikkapa psykoterapeutti, sairaanhoitaja tai nuorisotyöntekijä ja toinen kirjallisuusterapiaohjaaja. Kirjallisuusterapeuttisten menetelmien avulla voidaan esimerkiksi lisätä itsetuntemusta ja itsetuntoa, kokea voimaantumista, selkiyttää muistoja, tunteita ja ajatuksia, saada oivalluksia ja löytää merkityksiä, vahvistaa vuorovaikutustaitoja ja selviytymiskeinoja. Itse olen käyttänyt kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä nuorten ja nuorten aikuisten parissa esimerkiksi tulevaisuuden suunnittelun työkaluna, omien vahvuuksien löytämisen apuna sekä ryhmäyttämismenetelmänä.

4. Mitä luovuus ja kirjoittaminen sinulle merkitsee? Kirjoitatko itse ja jos niin millaisia tekstejä?

Luovuus on minulle haasteellinen käsite. Mielessäni ei ole täysin kirkkaana vielä, mitä siitä ajatella tai miten sen määrittelisi. En ole koskaan kokenut itseäni erityisen luovaksi, vaikka saankin sellaisen luonnehdinnan itsestäni usein kuulla. Ehkä kyse on siitä, että mielestäni kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan luovia: toinen ei ole toista luovempi, vaan jokainen luo eri tavoin. Toisinaan omalle luovuudelle sopivat puitteet ja välineet vaativat vähän enemmän etsintää, jolloin ihminen saattaa ajatella, ettei hänessä ole luovuutta. Tällaisiin ajatuksiin törmään usein nuorten parissa, ja yritänkin parhaani mukaan saada heidät toisiin aatoksiin ja auttaa oman luovuuden löytämisessä.

Teen kirjoittamalla kaikkea. Ajattelen, suunnittelen ja taiteilen kynä kädessä. Kirjoittaminen on minulle terapiaa ja leikkiä, mutta myös opiskelua ja työtä. Koen kirjoittamisen niin äärimmäisen monipuolisena ja laajana asiana, että on vaikea yksiselitteisesti kertoa, mitä kaikkea se minulle merkitsee. Kirjoittaminen on arkipäiväistä, juhlavaa, syvää, kevyttä, koskettavaa ja vitsikästä. Ajattelen myös, että kirjoittaa voi kuka vain, kirjoittaminen on mahtava työväline todella monenlaisten asioiden käsittelyyn. Ei tarvitse olla taitava ja omaperäinen sanankäyttäjä tai tarkka tekstinhuoltaja tai edes erityisesti nauttia kirjoittamisesta, että voi ottaa kirjoittamisen osaksi omaa työkalupakkiaan ja saada siitä iloa ja hyötyä irti.

Kirjoittaminen on ollut minun juttuni aina. Kirjoitan paljon ja kaikenlaista, esimerkiksi päivittäin päiväkirjaa. Jos ajatellaan kaunokirjallisia tekstejä, niin lyhyet runot ovat minulle läheisin tekstimuoto. Lisäksi olen kirjoittanut muutamia näytelmätekstejä. Päässä pyörii jatkuvasti sata ja yksi ideaa ja ajatusta teksteille, kun vain löytäisi niiden toteuttamiseen enemmän aikaa!

5. Millaisia kirjallisuusterapiaohjaaja-opinnot olivat käytännössä?

Opinnot ovat siis täydennyskoulutusta, ja tehdään työn ohessa. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on joka kuukausi yhden viikonlopun verran lähiopetusta, ja lisäksi joitakin itsenäisiä tehtäviä. Opintokokonaisuus kestää vuoden verran, se on laajuudeltaan 30 opintopistettä ja siihen sisältyy myös harjoittelu sekä lopputyö, joita itse tällä hetkellä aloittelen. Koulutus on maksullinen. Opintoihini kuuluu kirjallisuusterapian lisäksi katsauksia myös muihin luovuusterapioihin, kuten musiikki- ja valokuvaterapiaan. Keskiössä on kirjallisuusterapia, johon näitä muita luovia menetelmiä yhdistetään – tästä syystä kokonaisuuden nimi on Sanallistaminen luovuusterapioissa.

Lähiopetuspäivät koostuvat luennoista, harjoituksista, keskusteluista ja vierailijoista. Toisinaan käymme itse vierailuilla, esimerkiksi taidemuseossa. Jokaisella kokoontumiskerralla pääsemme kokeilemaan itse myös käytännössä kirjallisuusterapeuttisia harjoituksia. Opettajamme vinkkaavat usein meille lisämateriaalista ja tuovat joka kerta tapaamisen teemaan sopivaa kirjallisuutta mukanaan. Näihin teoksiin voimme tutustua tauoilla tai jopa lainata iltalukemiseksi. Ryhmä on pieni ja opetus lempeää ja asiantuntevaa. Meillä on ryhmässä todella lämmin ja luottamuksellinen ilmapiiri.

Olemme käsitelleet eri jaksoilla muun muassa kirjallisuusterapian historiaa, satujen ja tarinoiden, unien sekä päiväkirjan terapeuttista käyttöä ja merkitystä, erilaisia kirjallisuusterapeuttisia ryhmiä (esim. lapsiryhmät, sururyhmät), kirjallisuusterapiaa mielenterveystyössä, sarjakuvaa ja räppiä terapiamenetelminä, kirjallisuusterapeuttisen aineiston valintaa ja niin edelleen. Koulutus on todella monipuolinen! Toki monista aiheista ehditään vain raapaisemaan pintaa, mutta usein kun kiinnostus on herätetty ja lisämateriaalia esitelty, alkaa armoton kirjojen ahminta kotona. Koulutus ei ainoastaan anna inspiraatiota ja uusia taitoja omaan työhön, vaan myös työkaluja oman itsetuntemuksen lisäämiseen. Opintojen kuluessa olenkin oppinut luovuusterapioiden lisäksi kosolti uutta myös itsestäni!

Kuva: Pixabay