Katrin runoja

Aurinkoista maaliskuista maanantaita!

 

Tänään pienen blogitauon kunniaksi julkaisen runoryhmämme Katri K.:n runoja, joista olen pitänyt kovasti. Runojen lisäksi pieni haastattelu, jossa Katri vastaa kirjoittamiseen liittyviin kysymyksiin.

 

Muinaisella rannalla 

 

Katse ulottuu taivaan viivaan.

  Hiljainen vesi

                    kuljettaa

maatuvia kaisloja,

hohtavaa sameaa valuu

                    sormien läpi.

Kaukana airot

                    osuvat kuin sydämenlyönnit

                                     rytmissä.

Lapsi tekee hiekkakakkuja,

etsii kerroksista sopivaa ainesta

                 painelee

                 loitsuaa

                 nostaa muotin varovasti.

 

Merihevonen jää veden rajaan,

                 särmikkäät evät, haperosiivet. 

 

 

 

Näinä päivinä unohdun pihamaalle ja katselen

 

Näinä päivinä unohdun pihamaalle ja katselen.

Valkeiden puiden lehdettömät oksat harottuvat vesiväritaivasta vasten.

Ojentuneet tuhannet sormet,

pilvien reunaa piirtävät mustat kynät. 

Talo lähellä on keho.

Lämpöä hohkaen mykkänä paikoillaan,

ikkunasilmät, ovensuu.

Taipuisat sormet kääntyvät katon päälle,

tuulen rytmissä hyväilevät otsaa.

Yhä vahvemmin uskon, että tähän piti jäädä,

seisomaan paikoilleen.

Odottamaan kutsuvaa valoa. 

 

 

 

* Miten ja milloin aloitit kirjoittamisen?

Kirjoitin runoja heti kun opin kirjoittamaan ensimmäisellä luokalla koulussa. On kiinnostavaa ajatella, että runot olivat jo mielessä, opitussa kielessä ja kun oppi kirjoittamisen taidon ne pystyi laittamaan merkeiksi paperille, muotoilemaan sanoja. Muistan, että ensimmäisiä runojani oli runo ekan luokan opettajalle keväällä koulun päättyessä. Se kertoi ikävästä mikä jäi kun opettaja vaihtui. Opettaja halusi lukea sen muille, mutta se ei sopinut minulle. Sekin on mielenkiintoista, että halusin ilmaista asian vain hänelle silloin, runo oli viesti, jotain hyvin henkilökohtaista. 

 

* Kirjoitatko ainoastaan runoja vai myös muita tekstityyppejä?

Tällä hetkellä kirjoitan enimmäkseen runoja. Kaikenlainen kirjoittaminen kiinnostaa. Laajemman tarinan aihekin olisi päässä. Asiatekstien kirjoittamistakin olen opiskellut ja kaikkiaan kiinnostaa miten eri yhteyksissä voi ilmaista itseään tai välittää tietoa kirjoittamalla. 

 

*Mikä runossa kiehtoo?

Runo on oma "alkukieli". Enimmäkseen sanat vain taipuvat runoiksi. 

 

* Voitko nimetä jotain lempi runoilijaa tai kirjailijaa? Toimiiko joku runoilija innoittajanasi?

Monenlainen taide innostaa. Luen paljon kaikenlaista. Joskus jokin teksti tai lause on käänteentekevä, muuttaa omaa maailmaa. Nyt tulee mieleen sellaisesta runoilija Szymborska. 

 

* Kenelle kirjoitat?

Kirjoitan koska niin on tehtävä. Kirjoittaminen on tapani olla. Toivon, että tekstini voivat olla totta myös muille, herättää jotain itsessä. 

 

* Onko sinulla jotain toistuvia teemoja, joita käsittelet runoissasi?

Kiinnitän huomioni elämän pieniin kohtiin, jotka voivat kasvaa laajemmiksi merkityksiksi. 

 

* Millainen on kirjoitusprosessisi?

Aineistoa on mielessä paljon ja jostakin ajatuksesta alkaa tulla sanoja, siitä kirjoittaminen lähtee. Sen jälkeen teen melko huolellista työtä etsien synonyymejä, tarkastaen sanojen merkityksiä yms. Joskus tulee oivalluksia, ne hetket on huikeita. 

 

* Koetko ikinä kirjoituslukkoa? Miten toimit silloin?

En niinkään tunnista kirjoituslukkoa, teksti muodostuu aina lopulta. Ärsyyntymistä kyllä, jos ei ole aikaa kirjoittaa tai ajatukset ovat muualla. 

 

* Mitkä ovat jatkosuunnitelmasi kirjoittamisen saralla? 

Toivon, että saan tulevaisuudessa kasattua teksteistä jotain "kokonaista" yhden otsikon alle, onko se sitten kirja vai mikä sitä en vielä tiedä. 

 

* Mitä muuta teet mielelläsi kirjoittamisen lisäksi?

 

Tykkään ajatella itsekseni, käydä hyviä keskusteluja, kävellä metsässä, tuijottaa ikkunasta, seistä laiturilla myrskyssä, yrittää ymmärtää koiran ilmeitä...

 

Runot ja kuvat: Katri K. 

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.