Miten kerrot siitä?

Olen viime viikkoina tutustunut Johanna Venhon runoihin. Tarkemmin sanottuna vuonna 2000 ilmestyneeseen Ilman karttaa -runoteokseen. Kokoelman runot on jaettu viiteen osaan. Osasta runoja olen vaikuttunut, osa on puhutellut vähemmän. Mitään analyysiä tai arvostelua en ryhdy runoista väsäämään, mutta kaksi lempirunoani teoksesta haluan jakaa:

 

Hän on ripoteltu harvakseltaan.

Hän on unta ja vettä, ne 

luistavat sormista ja ovat

         kuten vain harvat asiat

elämän ehto.

                 Tai hän on verta,

                 luitten särkyä, lihaa ja perunoita.

 

Hetkiä, joissa palat loksahtavat toisiinsa

on vähän, kerran ratikassa

kesäaamuna, valvotun yön jälkeen – 

 

Ne hetket kuolevat jos ottaa kiinni:

kuin sisiliskon häntä jää kuumalle kivelle

käpristymään. Liskoa särkee,

                se kasvattaa uutta, piileksii. 

 

***

 

Miten kerrot siitä,

että joku kasvaa sisälläsi?

Varsin arkisesti, vatsan alla,

veden alla, veden vallan alla.

                Onni: outo kohta jota et ymmärrä,

                maisema veden läpi ja rauhattomuus,

                kun et näe selvästi. Rakas rauhattomuus,

särisevä polku, jonka päässä on

               lapselle laitettu ruoka,

               puuro, marjakeitto

               ja iltalampun sametti:

sellaista rauhaa et koskaan saavuta

koska sitä etsit ja nimeltä kutsut.

 

Siksi jatkat etsimistä.

Istut täällä maalihuuruissa.

– Tätä ei ymmärrä, ihmisen ihmettä.

Se potkaisee palleaan ja salpaa hengen.

 

Kirjoitin tänään jouluaiheisen tekstinkin, mutta onnistuin poistamaan viimeisimmän ja parhaan version siitä. Koetan huomenna uudelleen paremmalla onnella. Nyt takaisin joululaulujen ja teekupin äärelle! 

https://youtu.be/LvWBz1pLXps

Hyvää joulua kaikille!

– Saila