Hei kaikki!

Elokuussa kerroin ylimalkaisesti hyödyntämästäni kirjoittamisen menetelmästä, nimittäin aamusivuista. Viime päivityksessä esittelin Julia Cameronin taiteilijatreffikonseptin, jossa on tarkoitus viettää aikaa itsensä kanssa omaa mielikuvitustaan ruokkien, joten tässä yhteydessä on luontevaa esitellä myös aamusivukonsepti.

Aamusivut on siis yhdysvaltalaisen kirjailija ja luovuuskouluttaja Julia Cameronin kehittämä menetelmä. Aamusivuissa kirjoitetaan käsin paperille kolme A4-sivun verran mitä tahansa tekstiä, siis mitä tahansa mitä tulee mieleen, ja mielellään pysäyttämättä kirjoittamista ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Aamusivut on siis eräänlainen sekoitus pidä käsi liikkeessä -harjoitusta, tajunnanvirtaa ja päiväkirjaa. Koska aamusivut kirjoitetaan nimensä mukaisesti aamuisin, voi olla luontevaa kirjata niihin ylös myös unia, jos unensa sattuu muistamaan.

Cameron muistuttaa, että aamusivut eivät ole taidetta sinänsä, joten niiden taiteellisesta tai kirjallisesta ”arvosta” ei kannata kantaa huolta. Niiden sisältöä voidaan kyllä myöhemmin hyödyntää taiteen materiaaliksi, mutta tarkoitus on avata kirjoittamisen hanat, saada mielessä alituiseen pyörivät asiat ulos ja paperille. Paperilla asiat ovat näkyvillä, joten niille voidaan myöhemmin tehdä jotain. Kirjoittamisen tarkoitus on itse prosessissa, ei lopputuloksessa. Aamusivut voivat olla sysäys elämänmuutokseen tai uusien oivallusten löytämiseen. 

”Aamusivut keskittävät ja vakauttavat sinut, antavat voimaa ja valaisevat sinut. Ne lohduttavat sinua, stimuloivat sinua, kiehtovat sinua, haastavat sinut, ärsyttävät sinua ja aktivoivat sinua.” (Cameron: Kultasuoni – Matka luovuuden sydämeen 1999, 29)

”Tämä on kirjoittamisen esikoulua. Mitä enemmän teet sitä, sen paremmaksi tulet siinä, aivan niin kuin juoksemisessa.” (Natalie Goldberg)

Syy miksi kirjoittaa pitää aamuisin piilee siinä, että aamulla sisäinen kriitikkosi ei ole vielä täysin hereillä ja valmiina arvostelemaan ja sensuroimaan ajatuksiasi. Toinen syy on se, että aamuisin mieli on ikään kuin tyhjä; et ole vielä ehtinyt täyttää sitä uutisilla ja arki- tai työelämän askareilla. 

Toinen asia, mitä Cameron painottaa on se, että aamusivut pitää kirjoittaa nimenomaan käsin. Cameron vertaa käsin kirjoittamista kävelemiseen sen sijaan, että kiitäisi päämäärään autolla. Huomio on taipaleen taittamisessa, ei päämäärässä. Käsin kirjoittaminen on fyysistä ja – näin Cameron väittää – myös intuitiivista. 

”Kädessä on energiaa, veren energiaa, totuuden energiaa ja tietoa, joka on ihoa syvemmällä.” (Cameron: Kultasuoni – Matka luovuuden sydämeen 1999, 31)

Olen kirjoittanut aamusivuja jo pidemmän aikaa, mutta en todellakaan joka aamu. Kirjoitan niitä silloin kun muistan tai kun huvittaa. Omat tekstini ovat – kuten Cameron kehoittaakin – sekalainen sillisalaatti kaikkea mahdollista. Niissä kuvaillaan edellispäivien tapahtumia, unia, sitä missä ja milloin kirjoitan, mitä näen ympärilläni, millainen olo minulla on jnejne. Vaikka usein aamusivujen kirjoittaminen voi tuntua vain turhalta, aikaavievältä rutiinilta, olen moneen otteeseen todistanut niiden voiman. Aamusivujen taika piilee ainakin siitä, että ne avaavat kirjoittamisen virran. Moni, joka kirjoittaa säännöllisesti tai vähemmän säännöllisesti varmasti tietää miten vaikeaa aloittaminen, erityisesti kirjoittamisen aloittaminen, on. Ei kai muuten olisi olemassa tyhjän paperin kammon käsitettä! Aamusivut madaltavat tätä aloittamisen kynnystä.

Kerran itselleni kävi niin, että heräsin aamulla hieman flunssaisena, voimattomana ja mielikin apeana. Keitin kupin kahvia ja asetuin pöydän ääreen kirjoittamaan. Aloitin kirjoittamisen tavalliseen tapaan kuvailemalla viimeisimpien päivien tapahtumia. Tämän jälkeen aloin luetteloida asioita, joita voisin tai joita minun pitäisi lähipäivinä tehdä. Kun en hetkeen keksinyt mitä kirjoittaa, aloin summamutikassa kuvailemaan pöydällä olevia esineitä, muun muassa maitotölkkiä. Tästä ”täysin turhasta” havainnosta syntyi mielleyhtymä erääseen aiempaan tilanteeseen, josta taas syntyi mielleyhtymä erääseen työn alla olleeseen tarinaan ja sen miljööseen. Vaikka minulla ei ollut herätessäni minkäänlaista mielenkiintoa kirjoittaa, aamusivut ajoivat minut kuin huomaamattani työstämään keskeneräisiä kirjoitustöitä. Samassa rytäkässä syntyi muutama runokin, joista yhdestä tuli suosikkirunoni (ja nämä runot syntyivät aivan vahingossa ja yrittämättä). 

Aamusivuja ei ole tarkoitus näyttää kenellekään vaan ne ovat kirjoittajan yksityistä materiaalia, aivan kuten päiväkirjatkin. Niiden sisältöä ei myöskään ole tarkoitus analysoida mitenkään, ja oikeastaan olisi parempi jos niitä ei lukisi lainkaan, ainakaan vähintään kahteen viikkoon. 

Mikäli et ole koskaan kokeillut aamusivuja, suosittelen kokeilemaan kirjoittamista vaikkapa kahden viikon ajan joka aamu. Ties vaikka siitä tulisi uusi aamuinen lempirutiinisi.

xxx

Teksti: Saila Lyytinen

Kuvat: http://like.fi/kirjailijat/julia-cameron/

http://thetattooedbuddha.com/2016/06/13/journaling-as-a-mindfulness-practice/

https://fi.pinterest.com/explore/quotes-about-writing/

https://fi.pinterest.com/sondrakraak/writing-quotes/