Runon leikkaaja

Eilen torstaina 26.4. oli lukukauden viimeinen kokoontuminen runon tiimoilta. Meillä oli nyyttärit ja viimeisten runolaisten kokoelmista nautiskeltiinkin monenlaisten herkkujen äärellä. Olin luvannut ohjata yhden runoharjoituksen, ja avaan kyseistä harjoitusta täällä blogissakin. 

Harjoituksen ideana oli muodostaa ryhmässä uusia runoja jo olemassaolevista runoista tai pikemminkin niiden sanoista. Olin valinnut etukäteen neljä eri runoa presidenttimme puolison Jenni Haukion toimittamasta Katso pohjoista taivasta-runoantologiasta. Antologia julkaistiin viime vuonna osana maamme 100-vuotisjuhlaa. 

Kirjoitin runojen sanat paperille, jotka leikkasin irti ja laitoin jokaisen runon sanat kirjekuoriin. Osallistujat valitsivat runot arvalla eivätkä siis tienneet alkuperäisiä runoja. Ryhmäjaot suoritettiin harjoituksen teeman mukaisesti leikeltyjen postikorttien avulla. 

 

 

Harjoituksen runot olivat Kai Niemisen Kivellä kosken luona, Anna-Maija Raittilan Horsma ja Mirkka Rekolan Joku airut voisi sinulle sanoa. Mukana oli myös Helena Anhavan Kun se jolta sait elämän mutta jäi käyttämättä sillä osallistujia oli tällä kertaa yhdeksän. Niin saatiin kivasti kolme kolmen hengen ryhmää. 

 

Kivellä kosken luona sytytän piipun.

Kerään ajatukseni, alan tietää

ja olla olemassa.

Tiedon myötä tulee tunne: kaipuu, ristiriita.

Kaipuu tähän, tälle kivelle,

ja äskeiseen: takaisin aikaan,

rakkaiden luo, ystävien, sanojen, kirjojeni pariin,

nopeaan aikaan ja hetkiin jotka kuluvat.

En osaa päättää, en päätä,

olen levoton ja minun täytyy nousta;

joku odottaa, mutta kuka? ja ketä?

Joki virtaa etelään, aika on ja kuluu. 

***

Horsma

 

Suven kukkien sammuttua

hehkuu vielä hiekkatörmällä maitohorsma

lämpimän veren punaisena,

väkevänä -

sillä se on itseensä imenyt

kesän koko polttavan huuman!

 

Kuin kärsimyksen,

joka tänä tuskan suvena on valunut ihmissydämiin

ja siellä loimahtanut voimaksi,

elämänvereksi-

huutamaan kuoleman ja epätoivon kuohuja vastaan:

Uusi kesä on tulossa!

***

Joku airut voisi sinulle sanoa

ettet erehtynyt maailmasta,

              maailma sinusta,

mitä eroa sillä on:

             liekki

joka menee läpi

niin terävänä ettei sitä erota.

Liekinmuotoinen on tuo kuusi,

pystyynnostettu vene, kokkopuu.

Ja tulee suuri sade, kaikki peittyy.

Joku oli sinun tähtesi täällä, joku oli. 

 

Meillä oli oikein mukava ilta, ja kaiholla jään muistelemaan tätä aikaa syksystä kevääseen, jonka sain viettää tämän porukan kanssa!

 

Teksti ja kuvat: Saila Lyytinen

 

Kommentoi