Eloisia elukoita ja ohraista olutta
Prahan eläintarhaa ei suotta ole listattu Euroopan kärkikaartiin! Syötävän suloisten ja hauskojen pingviinien lisäksi eläintarhasta löytyi lukuisia kissaeläimiä, jääkarhuja, kirahveja, tapiiri, apinoita, vuohia, kameleita, hylkeitä ja kaikenkarvaisia liskoja ja ötököitä. Eläintarha sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, mutta matka ei kestä kauaa. Yhdistelmä metro ja bussi vie perille reilussa puolessa tunnissa. Punaisen metrolinjan pysäkiltä Holesovice nádrazi voi hypätä eläintarhaan vievään bussiin numero 112. Jo metrotunnelissa on opasteet bussipyäkille, joka sijaitsee aivan ulko-oven vieressä. Busseja kulkee päiväsaikaan suunnilleen kymmenen minuutin välein, joten kauaa ei tarvitse odottaa.
Suuren kukkulan ympäristössä sijaitsevan eläintarhan edustalla on eläinten tyyliin tehty Hollywoodin tähtikatu, johon on painettu muutamien eläinten tassujen ja sorkkien jäljet. Kuva tästä on edellisessä blogipostauksessani. Lipun hinta eläintarhaan ei päätä huimaa: 150 korunaa on noin kahdeksan euroa. Saavuimme Praha Zoo’hon aamupäivällä yhdentoista kintaalla, jolloin lippuluukulle saattoi vain marssia ostamaan tiketin päivän huvituksiin. Vierailijoita marraskuisen päivän aikana eläintarhassa kävi laskurin mukaan nelisensataa eli melko rauhassa alueella sai pyöriä.
Melko pian porttien ulkopuolella on aitaus, jossa asustaa pikkupanda, joka on yksi omista suosikkieläimistäni. Tällä kertaa näimme pikkupandan kuitenkin vain vilaukselta lähtiessämme, joten valitettavasti en saanut tästä pikku veijarista kuvaa. Sisäänkäynnin tuntumassa on myös apinatalo, jossa nämä kädelliset saavat riekkua oman mielensä mukaan. Vauhdikasta menoa seuratessa kannattaa muistaa pitää kiinni laukusta! 🙂 Eläintarhassa oli myös oma tila gorilloille, jossa iloksemme pääsi näkemään pienen gorillavauvan.
Olimme erityisen tyytyväisiä siihen, kuinka miltei kaikki eläimet olivat aktiivisesti liikkeellä päivän aikana, eikä otuksia tarvinnut jäädä tiirailemaan puunrunkojen, kolojen ja kumpareiden seasta. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa olevat jääkarhut tallustelivat aitausta huimaa vauhtia edestakaisin koko sen ajan, kun viihdyimme lasin edessä.
Komeat jääkarhut olivat pirteällä päällä.
Eläintarhan alue oli melkoisen suuri ja mäkinen ja polut kulkivat siellä ristiinrastiin, joten yritimme pähkäillä itsellemme sellaisen reitin, jonka varrella näkisimme kaikki mahdolliset eläimet mahdollisimman vähillä askelilla. Kuljeskelimme kuitenkin jokatapauksessa muutamien eläinten ohi useampaan otteeseen, mikä ei tietenkään haitannut tällaisia vannoutuneita eläinfaneja. Koko päivän ehkä parhaat hetket koimme kissatalossa. Aluksi olimme kovin pettyneitä, kun kissat (kokonaan eri alueella sijaitsevia leopardeja lukuunottamatta) eivät olleet lainkaan ulkoalueella sijaitsevissa katetuissa tiloissaan, mutta riemu repesi myöhemmin, kun tajusimme, että suloisia kaikenkokoisia kissoja pääsee katsomaan myös sisältä käsin. Ja mikä onni! Kissoilla oli juuri ruoka-aika, kun tallustimme sisään kissataloon. Sekä pikkuruiset villikissat että mahtavat tiikerit popsivat hiiriä tahi lihakimpaleita aivan lasisten ruutujen edustalla.
Upea tiikeri lounaalla kissatalossa.
Kävimme kertaalleen lämmittelemässä (suunnilleen ainoassa aukiolevassa) ravintolassa, mutta muuten ulkona tarkeni oikein hyvin, kunhan muisti pysyä liikkeessä. Viimeiseksi ajattelimme mennä ihailemaan kukkulan päällä olevaa Australia-aluetta hurjan turvatoimettoman tuolihissillä ajelun päätteeksi. Tuolihissillä ylösmeno maksoi muutamankymmenen korunan arvoisen automaattitiketin verran ja kyyti kesti varmaankin minuutin. Kiikkerällä tuolilla istuminen huiman korkealla oli hitusen jännää, mutta selvisimme siitä kunnialla. Onnistuin jopa ottamaan muutaman valokuvan korkeuksista.
Kuva on otettu noin puolessavälissä jännittävää tuolihissirataa.
Ollessamme ylhäällä tuli aivan puskista kuulutus, että eläintarha suljetaan viiden minuutin kuluttua. Aika oli mennyt niin nopeasti ettemme olleet tajunneet kellon lähentelevän jo neljää. Oli aika suunnata eläintarhan edessä olevalle bussipysäkille, josta lähtikin miltei heti bussi kohti keskustaa. Loppuillan ohjelma oli meillä jo etukäteen tiedossa, sillä olimme varanneet olutkylvyn Bernard Beer Spasta. Sitä ennen kävimme hotellilla siistiytymässä ja paikallisessa pikku pubiravintolassa syömässä valtaisat ja herkulliset annokset perinteistä tsekkiläistä ruokaa. Alkupalaksi tosin maistelimme tomaattikeittoa ja tomaatti-mozzarellaa, mutta oma pääruokani oli ankan koipea höystettynä kaalisipulisalaatilla sekä perunalätyllä. Hyvää oli, mutta annokset olivat noin kaksi kokoa liian suuret (ainakin tuhdin alkupalan jälkeen).
Täydellä mahalla oli hyvä suunnata ravintolan naapurikorttelissa sijaitsevaan hotellin yhteydessä toimivaan kylpylään. Paikka oli hieman kaupungin keskustasta sivussa, I.P. Pavolan metropysäkiltä muutama kortteli etelään. Erinomaista englantia puhuva asiakaspalvelija saattoi meidät pukuhuoneeseen ja opasti riisuutumaan sekä kääriytymään keltaiseen lakanaan. Tämän jälkeen siirryimme kylpylän puolelle, jossa sijaitsi kolme vanhanaikaista ammetta, joista yksi oli täytetty lämpimällä vedellä ja saippuavaahdolla. Paikalla ei meidän lisäksemme ollut ketään muita, joten saimme kylpeä oikein privaatisti oluen raaka-aineita ja yrttejä sisältävässä vedessä. Ammeen vierellä oli tietenkin oluthanat, joista sai laskea tuoppiin huurteista sen minkä kerkisi.
Puolen tunnin poreissa lillumisen jälkeen siirryimme viereiseen huoneeseen ”rentoutumaan” sähköllä lämmitettyihin sänkyihin. Huoneessa soi rauhallinen itämainen musiikki, mutta katossa vilkkuvat punaiset ja vihreät valot olisivat tehneet pään kipeäksi, jos olisin sellaista sorttia, jolla päätä särkee. Valot eivät siis missään mielessä olleet rentouttavat vaan rauhattomat ja niitä katsellessä meille selvisi, miksi allekirjoitimme tullessamme lomakkeen, jossa kerroimme ettemme sairasta muun muassa epilepsiaa! Kokemuksena vähintäänkin mielenkiintoinen ja kaikenkukkuraksi meitä opastanut nainen lupasi, että iho voi hoidon jälkeen hyvin ja elimistönkin sisäiset sairaudet paranevat tällä kylpemisellä (suihkua ei enää samalle illalle suositeltu. Kotiinviemisiksi saimme vielä kunniakirjan ja pullollisen olutta. Hotellilla oli myös myynnissä oluesta tehtyjä saippuoita ja shampoita, mutta pakkausten suurten koon vuoksi ne jäivät odottamaan seuraavaa kertaa. Suosittelen ehdottomasti kaikkia vähänkin asiasta kiinnostuneita kokeilemaan olutkylpyä, mikäli keski-Euroopassa liikkuu, olihan se sellainen once in a lifetime experience. (Siveellisyyssyistä ei kuvia kylvystä.)