Makumatka Kroatiaan

 

20160507_135852.jpg

Oluella Ankorassa. Matka rannalle sopiva.

Kroatialainen jäätelö vetää todellakin vertoja italialaiselle serkulleen; sladoledia oli Makarskassakin saatavilla kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä ja mauissa! Jäätelö viilentää ihanasti Kroatian lämpimässä ilmastossa ja maistuu taivaalliselta. Herkullisten suklaa-, pähkinä-, ja erilaisten toffeejäätelöiden lisäksi tarjolla oli paljon marjaisia ja kevyitä sorbetteja sekä esimerkiksi jännittävää sinistä Facebook-jäätelöä. Jäätelökojujen jätskit hellivät myös silmiä, sillä taiten tehdyt artesaanijäätelökinokset saavat kuolan valumaan. Ja mikä parasta; jäätelötötterön hinta oli tavallisesti euron luokkaa eli kukkaron puolesta herkuttelija voi valita, vaikka tiskin jokaista makua!

Jäätelön lisäksi muita herkkuja matkalla ei tullut kovinkaan paljon maisteltua: ravintoloissa annokset olivat niin valtavia, että tilaa jälkkärille harvoin jäi ja kuumaan päiväsaikaan jätski oli itseoikeutettu valinta herkkuhetkeen. Yhden kerran kuitenkin poikkesimme Happy day!-nimiseen pannukakkukahvilaan, joka sijaitsi aivan Makarskan keskustan tuntumassa. Värikkäät baarituolit terassilla ja ihana paistettavien lettujen tuoksu houkutteli meidät istumaan alas ja tutkimaan kroatiankielistä vohvelilistaa. Onneksi matkaa oli jo muutama päivä takana, niin tunnistimme listalta tavallisimmat marjat ja hedelmät sekä suklaan ja muutamia muita vaihtoehtoja. Mukana ollut Berlitzin Kroatia-opas auttoi loppujen raaka-aineiden selvittämisessä, sillä valitettavasti tarjoilijan englannin kielen taito koostui noin kolmesta sanasta.

Valinnan varaa vohvelibaarissa oli toden totta: pelkästään vohvelitaikinasta oli noin kuutta eri vaihtoehtoa proteiini- ja gluteenittomine versioineen. Täytteitä oli listalla sekä suolaisia että makeita, mutta päädyimme tällä kertaa vain makeisiin. Valitsin omenahillolla ja valkosuklaamoussella täytetyn letun ja matkaseuralle kelpasi suklaalla ja valkosuklaalla kuorutettu lettu. Tarjoilija oli ehkä hieman hämillään täytteistämme, en tiedä johtuiko se siitä, että valitsimme kaksi täytettä kumpikin vaiko siitä, ettei hän ollut varma, mitä halusimme. Lettuset tulivat kuitenkin pikapikaa pöytään ja maistuivat kerrassaan mainioilta. Täytteetkin olivat mitä ilmeisimmin juuri ne, jotka olimme tilanneet. Tämän kaltaiset kokemukset ovat matkoilla usein enimmäkseen viihdyttäviä ja hauskoja, mutta jos yhteistä kieltä ei tahdo löytyä ja tilaat vain jotakin summamutikassa, saattaa lopputulos olla myös hitusen kiukuttava, jos annoksesta ei löydykään mitään syömäkelpoista kiljuvaan nälkään. En kuitenkaan usko, että lettukahvilassa voisi näin käydä kenellekään. 😉

Palvelu oli paikallisissa ravintoloissa pääsääntöisesti erittäin ystävällistä, asiantuntevaa ja avuliasta. Ruuista kerrottiin aina pyydettäessä ja sekä juomia että ruokia suositeltiin tarvittaessa. Erityisen tervetulleiksi tunsimme itsemme mennessämme syömään Stari Mlin -ravintolaan myöhään maanantai-iltana. Paikkaa mainostettiin Makarskan parhailla mojitoilla, joten olihan se kokeiltava. Ravintolan omistajaleidi palveli meitä henkilökohtaisesti, sillä näin turistikauden ulkopuolella ravintolassa ei ollut muita asiakkaita juuri kyseisenä myöhäisiltana.

20160509_222123.jpg

Boheemi Stari Mlin leivinuunineen.

Omistajansa näköinen (eli boheemi) Stari Mlin sekoittuu ruokalistassaan sulavasti paikallisia makuja thairuokiin. Valitsimme varmaankin kymmenellä eri kielellä olevalta listalta alkupalaksi bruchettaa ja pääruuaksi avokadosalaatin sekä thaimaalaista possua ja nuudeleita. Ennen varsinaisten annosten saamista pöytäämme kiikutettiin ensin pähkinöitä ja hetkeä myöhemmin oliiveja talon puolesta. Saimme katsoa vierestä, kun kokki paistoi tilaamamme leivät salin puolella olevassa leivinuunissa; bruchetta oli kerrassaan herkullista, sopivan rapeaa ja aitoja makuja täynnä.

Pääruuaksi tilaamani avokadosalaatti oli varmaankin paras ruoka, jonka koko reissulla söin. Se oli sopivan chilinen (toivetta tulisuudesta tiedusteltiin tilattaessa) ja ihanan raikas ja yhtä aikaa tuhti. Nam! Thaimaalainen possuannos oli puolestaan niin valtava, että miltei puolet siitä jäi syömättä, vaikka sekin oli makoisampaa kuin Thaimaassa konsanaan. Aivan ähky täynnä olisimme olleet jo valmiita könyämään mäkeä ylös huoneistollemme, mutta ravintolassa oltiin eri mieltä. Saimme kokin tuomana lasilliset valkoviiniä ja kohta pöytäämme ilmestyi vielä suklaakakku marjoineen sekä shottilasilliset jotakin Baileysin näköistä. Kakku oli maittavaa ja meni ilmeisesti eri mahaan kuin pääruoka, mutta kermalikööriltä näyttänyt juoma osoittautui joksikin aivan muuksi. Juoman todellinen koostumus jäi arvoitukseksi, mutta maku muistutti jotakin absintin ja grappaan välimuotoa. Hieman teki siis tiukkaa saada pikkuiset shottilasit tyhjiksi, mutta kohteliaisuussyistä oli pakko!

20160509_222105.jpg

Chilinen avokadosalaatti, oi nam!

Kun olimme kieltäytyneet jatkoista paikallisten ravintoloitsijoiden maanantai-illanvietossa, saimme vihdoin pyydettyä laskun. Laskun loppusumma vaikutti hitusen oudolta, joten perehdyimme siihen hieman tarkemmin: kaikki muut ruoka- ja juoma-annokset oli lyöty kahteen kertaan paitsi vesi! Ohhoh. Ei auttanut kuin mennä sanomaan omistajalle, että laskussa taitaa olla pienoinen virhe (loppusumma oli siis kaksinkertainen). Tavallaan tuntui todella pahalta joutua huomauttamaan asiasta, kun palvelu oli koko illan ollut ensiluokkaista, mutta pakkohan se oli. Noin neljänkymmenen anteeksipyynnön saattelemana saatiin selville, että kassakoneessa oli jonkinlainen virhe ja seuraava laskusumma oli sellainen kuin pitikin. Monissa paikoissa turisteja varmasti huijataan lisäämällä laskuihin hieman ylimääräistä, mutta tämänkertainen johtui kuitenkin pelkästään tekniikasta. Onneksi ravintoloitsijalla oli sen verran kielitaitoa, että asia saatiin selvitettyä ripeästi. Opimme kuitenkin, että kannattaa aina olla huolellinen laskua tarkistaessa!

Viimeiselle kokonaiselle päivälle Makarskassa olimme varanneet laivaristeilypakettimatkan. Aamutuimaan lähdimme saksalaisten ja ruotsalaisten eläkeläisten kanssa kohti Hvarin saarta. Tihkusade haittasi ensimmäisne tunnin hieman fiilistä, mutta pikkukaupunki Jelsassa aurinko jo paistoi. Lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa Bracin saarelle ja samalla ”nautimme” matkan hintaan kuuluvaa lounasta. Olimme valinneet kala- ja kana-annokset, joilta emme kovin paljoa odottaneet, mutta silti ne olivat pettymys. Kala-annos tarkoitti kokonaista savustettua jotakin kalaa ja kanapihvit olivat niin suolaisia, ettei niitä voinut syödä. Lisukkeena lautasella oli myöskin suolaista kaalisalaattia. Leipä ehti loppua ennen kuin tuli meidän vuoro lunastaa eväämme (näimme kuitenkin myöhemmin leipää kannettavan kahmalokaupalla takaisin keittiöön). Bracin saarella pysähdyimme onneksi useammaksi tunniksi, joten pientä purtavaa ehti hyvin napostella.

 20160510_165109.jpg

Bolin satama Bracin saarella.

Paha ruoka ei kuitenkaan jäänyt päällimmäiseksi mieleen vaan upeat maisemat erityisesti paluumatkalla, kun seilasimme saaren suuntaisesti takaisin kohti Makarskaa. Satamaan päästyämme menimme kuitenkin suorinta tietä lähellä sijaitsevan Hotelli Biokovon ravintolaan ja tilasimme yhteiseksi salaattia ja pizzaa, ja kylläpä ne maistuivatkin hyvältä. Annoksista ei valitettvasti ole kuvaa, koska nälkä oli suuri. 😀

   

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *