Mitä Kroatiassa kannattaa syödä?

Kuten lupasin edellisessä kirjoituksessa, nyt on luvassa perusteellinen kertomus Kroatian matkan aikana nautituista ruuista. Varoitus! Tämän jälkeen vatsasi kurnii, vaikka olisit juuri syönyt kuinka tukevan buffetlounaan.

Kroatia sijaitsee gastronomisesti siinä mielessä todella kiinnostavalla maantieteellisellä alueella, että sen ruokakulttuuri on saanut vaikutteita vähän sieltä ja täältä. Kroatian eri osissa kuuluu ja kannattaa maistella kunkin alueen omia erikoisuuksia: itäisessä Kroatiassa vannotaan pata- ja ruukkuruokien sekä pitkään haudutamisen nimeen, pohjoisessa italialaisvaikutus näkyy erilaisten pastojen suosimisena ja rannikolla tarjotaan takuulla tuoretta kalaa ja muita mereneläviä. Valinnan varaa siis on!

Omalla matkallamme söimme erinomaisen hyvin jokaisena lomapäivänä. Ensimmäisenä iltanamme Makarskassa valitsimme hotellin läheisyydessä sijaitsevan Kalalarga-nimisen pienen ravintolan huoneiston hostilta saamamme pienen oppaan perusteella. Päivä oli ollut pitkä ja olisin siinä vaiheessa syönyt miltei mitä tahansa eteen olisi kannettu, mutta onneksi sellaiseen ei tarvinnut tyytyä.

Alkupalaksi tilasimme lautasen, jossa oli juustoa ja perinteistä kroatialaista ilmakuivattua Prsut-kinkkua. Kyytipojaksi lautasella oli kirsikkatomaatteja, balsamicoa ja valtaisa korillinen tuoretta leipää. Kinkku oli taivaallisen maukasta ja suoraan uunista otettu vaalea leipä sopi sen kylkeen mainiosti. Tilausta tehdessämme tarjoilija luetteli niin pitkän listan tänään saatavilla olevia kaloja, joista en ollut koskaan kuullutkaan, että päädyin paniikkiratkaisuna turvalliseen kanapastaan. Seuralaiselleni tilasimme tonnikalaa ja juomaksi tietenkin talon valkoviiniä.

Kanapasta ei kohauttanut ulkonäöllään, mutta maku oli kohdallaan! Kana oli juuri oikealla tavalla paistettu, pasta keitetty al dente eikä kastike olisi voinut enää olla sopivammin maustettu. Tonnikala-annos taas oli juuri niin hyvää kuin miltä näyttääkin; kuvan paperipussissa tarjoiltiin eräänlaisia perunoita, jotakin sipsien ja ranskalaisten väliltä.

20160506_193117.jpg

Kalalargan herkullinen tonnikalapihvi ja merileväsalaattia.

Laskua pyytäessämme tarjoilija kertoi, että paikallisiin tapoihin kuului tarjota pienet complimentaryt talon puolesta, joten hän tiedusteli, mahtaisimmeko haluta jotakin makeaa vai väkevää. Kallistuimme makean puolelle ja laskun kanssa pöytään kiikutettiin kahta kroatialaista erikoisherkkua viikuna- ja kirsikkaviinaa. Viinaksi siis näitä erittäin makeita liköörimäisiä ja melko tujakoita juomia paikalliset kutsuvat. Vaikken olekaan mikään liköörin ystävä, kirsikkilikööri alkoi jo reissun loppua kohden maistua ihan mukavalta suussa! Viikuna taas ei…

Vyöryimme mahat täynnä mäkeä ylös huoneistollemme ja poikkesimme matkalla kaupassa, koska tarvitsimme aamiaistarvikkeita. Valmistin joka aamu ulkoilmakeittiössämme aamupalaksi pikapuuroa (toimme Suomesta mukanamme), pikakahvia (muutaman virhekokeilun jälkeen löytyi kelvollinen vaihtoehto tähän) ja leipää höystettynä paikallisella salamilla. Oli kyllä mahtavaa aamuisin istua parvekkeella ja nauttia aamiaista samalla, kun katseli jylhää maisemaa ympärillä. Melkein sellaiseen voisi tottua!

20160507_113201.jpg

Sininen meri, upea vuoristo, komea keli ja ihana Makarska. <3

Seuraavan päivän illallisella päätimme testata TripAdvisorin mukaan Makarskan neljänneksi parhaan ravintolan eli Restaurant Ivon. Kyseinen paikka sijaitsi noin kilometrin päässä asumuksestamme. Ravintola oli trendikkäästi sisustettu ja asiakaspaikkoja siellä oli runsaasti, mikä oli hyvä, koska olimme huolissamme, mahdummeko sekaan lauantai-iltana yhdeksän aikaan. Pelko oli siis turha, mutta ravintolassa oli syömässä lukuisia isompiakin seurueita, selvästi paikallisiakin, mikä on aina hyvä merkki.

Palvelu oli järjettömän hyvää, muttei liian hienoa, jottei tällainen tavallinen suomalainen kiusaantunut. Tilasin annoksen, joka sisälsi erilaisia grillattuja lihoja. Annos oli V-A-L-T-A-V-A. Lautasella oli ribsejä, bratwurst-makkaroita, kanapihvi, porsasta, nautaa ja jotakin tuntematonta lihaa. Kyytipojaksi vielä ranskalaisia JA sienirisottoa JA kasviksia. Kukin liha maistui sopivasti savulta, mutta puoletkin lihamäärästä olisi riittänyt. Annoksen hintakin oli niin edullinen, etten todella osannut odottaa annosta, jonka syömisen jälkeen isänikin olisi ollut tyytyväinen. 😉

20160507_210206_0.jpg

Viiniä pitää tietenkin olla tarpeeksi! Restautant Ivon seinillä oli jos jonkinlaisia tauluja.

Matkatoverini sai eteensä vastavuoroisesti kanaa, jota tarjoiltiin saman herkullisen risoton sekä jälleen jonkin sortin perunoiden kanssa. Kana oli kuuleman mukaan aavistuksen kuivahkoa, mutta maut olivat silti kohdillaan. Viikonlopun (ja loman) kunniaksi tuhosimme myös pullollisen viiniä ja talon tarjoamat kirsikkaliköörit, tottahan toki.

Sunnuntaina söimme poikkeuksellisesti ulkona lounasta. Piipahdimme kahden-kolmen maissa viihtyisällä terassilla aivan Makarskan keskustassa. Valitsimme tällä kertaa keittoja; päädyimme tomaattikeittoon ja rapukeittoon. Tomaattikeitto oli maukasta ja ihanan kermaista, muttei yllättänyt. Rapukeitossa oli runsaasti niitä kuorittuja katkarapuja (en ole ekspertti tässä) ja kaiken lisäksi keiton päällä komeili yksi kokonainen! Rapukeitto sai arvosanaksi erinomainen.

Keittojen kylkeen tilasimme vielä bruchetan, joka valitettavasti tuli vasta keittojen jälkeen. Tomaatti-mozzarellaleipä oli oikein maittavaa ja sen jälkeen pöytäämme kiikutettiin yllättäen marjapannacottat talon puolesta. Tällä kertaa laskun yhteydessä ei saapunut mitään ekstraa, koska kirsikkaliköörit tarjoiltiin jo aperitiiveina jäiden kera.

Gastro Diva -niminen viiniravintola sai kunnian toimia seuraavana illallispaikkanamme; rustiikkiseen ja romanttiseen sävyyn sisustettu paikka ystävällisine palveluineen oli oiva valinta. Valitsimme molemmat salaattia, koska mieli teki jotakin kevyttä. Salaatit olivat kuitenkin kaukana kevyestä, sillä omassa kanasalaatissani oli sekä pekonia että papuja ja Nizzan salaatti sisälsi kananmunaa, anjovista ja tonnikalaa. Kerrassaan herkulliset salaatit saatiin tuhottua kuitenkin alle aikayksikön ja sen jälkeen siemailimme jo tottuneeseen tapaan kohteliaisuusliköörimme.

20160508_210222.jpg

Kana-pekonisalaatti karpalopyyhkäisyin.

Itä- ja keskieurooppalaiseen tapaan olut oli Kroatiassa todella halpaa ja itse näin brittiläisen siiderin ystävänä sain aina miettiä tarkkaan, mitä joisin, sillä kaikki muut juomat tuntuivat kovin ”kalliilta” oluen hintaan verrattuna. Useimmiten tyydyin tuorepuristettuun limonadiin tai valkoviiniin. Oikeasti kyse ei ollut tyytymisestä vaan limonaadit olivat ihanan virkistäviä ja viinit paikallisia ja maistuvia.

Näyttää siltä, että ruuasta voisi puhua loputtomiin, joten taidan jatkaa aihetta seuraavassa postauksessa, jotta tämä kirjoitus jää edes jotakuinkin luettavan pituiseksi. Esimerkiksi jäätelö eli sladoled on vielä kokonaan käsittelemättä!

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *