Mini-Eiffel, Helvetti ja John Lennon
Upea maisema, eikö? Näkymä Prahan kaupunkiin Petrinin kukkulalta, jossa patikoimme Prahan-matkamme toisena kokonaisena päivänä.
Olimme varanneet käytännössä koko päivän eri nähtävyyksien kiertämiseen. Liikuimme jalkaisin lukuunottamatta aamuista ratikkapyrähdystä kukkulalle: valitettavasti Petrinin kukkulan huipulle vievä kiskobussi ei ollut korjaustöiden vuoksi käytössä. Metrolinja A:n varrelta kukkulan tuntumaan vievän ratikan numero 22 kyytiin pääsee esimerkiksi Malostranska-asemalta. Raitiovaunu pysähtyy Pohorelec-nimisellä pysäkillä, josta oli kukkulan huipulle taivallettava vielä vajaa kilometri. Mitään vaikeakulkuista tai jyrkkää tie ylös ei ole, joten maratoonarin keuhkot eivät ole tarpeen.
Kiipeämistä tosin riitti tämänkin jälkeen: kapusimme kukkulan huipulla olevan 1/4-Eiffel-tornin miltei 300 rappusta, jotta pääsimme pällistelemään upeaa panoraamaa Prahan kaupungista. Päivä oli selkeä, joskin pilvinen, joten näkymät olivat kerrassaan erinomaiset. Korkeapaikankammoisille tiedoksi, että portaat olivat hitusen verran pelottavat, mutta toisin kuin monissa muissa nähtävyyksissä (mieleen tulee esimerkiksi Kölnin tuomiokirkko), ylös- ja alaspäin kuljettiin eri rappusia, joten vastaantulijoita ei tarvinnut väistellä. Ostimme moninähtävyyslipun näkötornin ala-aulasta, pientä lisäkorvausta vastaan upeita maisemia pääsee katsomaan myös hissikyydillä. Ostamallamme lipulla pääsi tornin lisäksi pällistelemään itseään pienehköön peililabyrinttiin, joka sijaitsee aivan tornin vieressä. Kesäisin kukkulalla on myös upea ruusupuutarha.
Kukkulalla ei tuhraantunut kovinkaan paljon aikaa, sillä turisteja oli liikkeellä maltillisesti. Jatkoimme matkaa rinteeseen tehtyjä kävelyteitä pitkin kohti vähän matkan päässä sijaitsevaa Neitsyt Marian patsasta ja Prahan luostaria. Yllä oleva kuva onkin otettu juuri kyseisen patsaan edustalta. Luostari sinänsä ei kuulunut nähtävyysreittiimme, mutta olimme päättäneet lounastaa maanalaisessa luolassa sijaitsevassa ravintola Peklossa. Peklo tarkoittaa kuuleman mukaan helvettiä.
Peklo-ravintola oli kaikessa synkkyydessään vaikuttava.
Pieni ja nimestään huolimatta sympaattinen ravintola avautui eteemme muutamat portaat laskeuduttamme. Melko särmikkäällä aksentilla englantia puhuva nuori mies ohjasi meidät ravintolan perimmäiseen pöytään, josta pääsimme rauhassa tiirailemaan muita ruokailijoita ja kiinnostavaa 1300-luvun miljöötä. Söimme maittavan leivästä tarjoillun gulassikeiton ja joimme lasilliset todella väkevää hehkuviiniä, todella paikallista sapuskaa siis! Viini oli vieläkin tujumpaa kuin olimme kuvitelleet, mutta sokerin ja irvistysten kera meni sekin alas. Keitto sen sijaan oli oikein hyvää.
Päivän teemana olivat rappuset.
Lounaan jälkeen jaksoimme jatkaa patikointia. Suuntasimme kohti Prahan linnaa, jonka pihojen läpi vain kävelimme. Alueella olisi varmasti paljonkin nähtävää, mutta olimme päättäneet jättää maksulliset historiapläjäykset tällä kertaa välistä, ilmaiset alueet riittivät tähän kulttuurinälkään aivan mainiosti. Vituksen katedraalissa kävimme sisällä katsomassa upeita ja valtavan suuria lasimaalauksia; sielläkin tosin olisi maksua vastaan päässyt käymään kirkon muissakin osissa. Katedraali on niin valtava, että sitä ei pieneltä ja ahtaalta sisäpihalta mahdu edes kuvaamaan niin, että sen saisi kokonaan yhteen kuvaan. Komea paikka!
Ilma oli marraskuuksi kerrassaan mainio, selkeä ja vajaa kymmenen lämpöastetta. Kelpasi siis ulkoilla!
Loputtomalta tuntuvan linnanalueen loppupäässä sijaitsee maailman toiseksi suurin Lelumuseo, joka vaikutti ihmisvilinästä päätellen olevan matkailijoiden suosiossa. Prahassa riittää siis paljon tekemistä myös perheen pienimmille. Linnanalueelta pääsimme pois alaspäon viettäviä polkuja ja –rappusia, kuinkas muutenkaan. Kävelyreitti päättyi pieneen puistoon aivan Kaarlen sillan tuntumaan. Emme kuitenkaan suunnanneet tällä kertaa sillalle vaan halusimme mennä vielä katsomaan Vltava-joen tällä puolella sijaitsevaa John Lennon Wallia.
Lelumuseon portin pieltä komistaa torvea soittava lapsi viipperöineen.
Pienen harhailun jälkeen muurinpätkä löytyikin vesirattaiden ja lukkosillan takaa. Hyvänä opasteena toimi myös viereisessä korttelissa sijaitseva John Lennon Pub, jonka luota tosiaankaan ei ollut enää vaikea suunnistaa nurkan taakse. John Lennonin muuri on aiemmin palvellut muussa tarkoituksessa, mutta prahalaisiin vahvasti iskenyt Beatles-hype aiheutti muurin muuttumisen John Lennonin ja rauhan muistomerkiksi. Värikäs ja koristeellinen muuri muuttaa jatkuvasti muotoaan, kun turistit kirjoittavat seinään tervehdyksensä muusikkolegendalle ja tuleville matkailijoille.
Sateenkaarenväreissä hehkuvan muutaman kymmenen metrin pituisen muurin luokse oli nytkin kokoontunut melko suuri joukko ihailijoita kuvaamaan sekä muistomerkkiä että itseään. Mielestäni sain itsekin otettua komean valokuvan, vaikka pimeys alkoikin jo laskeutua.
John Lennonin muurin tuntumassa sijaitsee houkuttelevan näköinen John Lennon Pub, jonka ovensuussa keikkuu ”Yellow Submarine”.
Muurin jälkeen olimme jo kerrassaan väsyneitä ja jalkojakin särki, joten ylitimme patsaita ja turisteja pursuavaa Kaarlen siltaa pitkin joen ja kävelimme reippaasti vanhan kaupungin halki, sillä aikomuksemme oli palata näille nurkille sunnuntaina. Menimme jälleen syömään aivan väärään aikaan, joten ravintola, johon päädyimme, oli käytännössä tyhjä. Erinomaiset ja edulliset pihvit kuitenkin auttoivat palautumaan nopeasti päivän rasituksista. Hyvällä mielin ja levänneenä siis kohti seuraavaa päivää!
