Greetings from the office
Tässä blogissa aion kertoa työstäni ja kokemuksistani Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisjaksolla Kambodzassa. Itseni tuntien tulen opinto-ohjauksen lisäksi kuvaamaan kaikkia arjessa näkemiäni kauniita kohtaamisia ja asioita, omaan ammatilliseen kasvuuni liittyviä havaintoja, ajoittaisia maailmantuskan ja kulttuuriahdistuksen kokemuksia sekä reissumahdollisuuksien osuessa kohdalle kaikkia do’s and don’ts -mestoja. Voi myös olla, että lopputulos on jotain aivan muuta, kuka tietää. Kaakkois-Aasiaan suuntautuvan reissun lisäksi uutta olisi nimittäin jatkuva oman tekstin tuottaminen muidenkin kuin itseni (lue = äidin) luettavaksi.
Tällä hetkellä ollaan kuitenkin edelleen Suomessa. Aloitin vapaaehtoisjaksoni kahden viikon toimistoperehdytyksellä Kirkon Ulkomaanavun Suomen toimistolla viime viikolla. Näihin päiviin on mahtunut järjetön määrä sekä FCA:n (Finn Church Aid eli Kirkon Ulkomaanapu eli KUA) omia, että suoraan Kambodzaa koskevia koulutusmateriaaleja -ja raportteja. Lisäksi parit rokotuksiin liittyvät yllätykset ovat varmistaneet, että lisäsäätöä ei lähtöä edeltävältä ajalta puutu. Sain nyt järjestettyä itselleni kaksi ensimmäistä rabies- eli vesikauhurokotetta otettavaksi Suomen päässä ennen lähtöä, viimeinen jää sitten paikan päällä selvitettäväksi. Terveyskeskuksen rokotussuosituksista poiketen rokotetta suositeltiin lämpimästi Kambodzan päästä ja THL:n mukaan rabies muodostaakin poikkeuksen suositeltaviin rokotesuojiin, koska taudin esiintyvyydestä ei ole saatavilla luotettavaa tietoa kaikista maista. Tämä tieto ja parit googlailut vesikauhusta riittivät itselle, ei ole tarvetta lähteä testaamaan esiintyykö kyseistä virusinfektiota alueilla, jonne olen suuntaamassa.
Mielenkiintoisin homma, jonka olen saanut tässä vaiheessa tehtäväkseni liittyy joulukuussa 2018 Kambodzan Opetusministeriön (=Ministry of Youth, Education and Sports) hyväksymään toisen asteen koulutuksen ohjauksen manuaaliin. Opetussuunnitelmaa, kuten se Suomessa käsitetään, ei siis varsinaisesti Kambodzassa ole, vaan näitä manuaaleja harjoitteineen ja esimerkkeineen hyödynnetään sellaisenaan opetuksessa. Jo tässä vaiheessa vaikuttaa ilmeiseltä, että tiedon soveltamiselle opettajan työssä on hyvin eri lähtökohdat, kuin mihin Suomen koulutusjärjestelmän tuotoksena on tottunut. KUA:n koulutusstrategian kirkastamisen myötä onkin huomattu tarpeelliseksi sisällyttää oppaisiin ”gender- ja disability inclusion, child/youth protection and psychosocial support”. Ajatuksena olisi tehdä näkyväksi erilaisten ihmisryhmien toiminnan mahdollisuuksia ja rajoitteita muokkaammalla yleisiä kuvauksia ja tehtävänantoja kaikkien osallisuutta tukevaksi. Oppaan päivittäminen on siinäkin mielessä tärkeä, että Handicap Internationalin 2000-luvun puolessavälissä tehdyn selvityksen mukaan 4,7 % eli 714 400 ihmistä Kambodzassa kärsii jostakin toimintakyä haittaavasta vammasta, naiset miehiä hieman useammin. Maaseudun ja kaupunkialueiden välillä on myös havaittavissa eroja niin, että maaseudulla jostakin vammasta kärsiviä on enemmän.
Tehtävä manuaalin päivittämisestä tuntuu mielekkäältä ja merkitykselliseltä, mutta samalla itselle on selvää, että kyseessä tulee olemaan läpi koko vapaaehtoisjakson kulkeva sivuprojekti. Paljon on asioita, joihin on jo päässyt erilaisten materiaalien kautta tutustumaan ja samalla on täysin mahdotonta hahmottaa, mitä kaikkea ei vielä tiedä. Kulttuurisen kontekstin ja ympäristön hahmottaminen on keskeistä missä tahansa ohjelmatyössä, eikä Kambodzan Upper Secondary -manuaali ole siinä varmastikaan mikään poikkeus.