Perillä, hengissä.

cambodia_school1_edited.jpg

 

Ensimmäiset 1,5 viikkoa Kambodzaa takana. Aika tuntuu käsittämättömän lyhyeltä, kun miettii mitä kaikkea on nyt jo saanut käsitellä ja kokea. Yritin lähteä kirjoittamaan kronologista kuvausta päivistä matkoineen kaikkineen, mutta huomasin kyllästyväni omaan kerrontaani heti kolmannen lauseen kohdalla. Tyydyttäköön siis toteamaan, että perille päästiin hyvin ja siitä suoraan kädet savessa hommiin.

 

cambodia_1.jpg

 

Päiviin on mahtunut paljon toiminnan suuntaviivojen hahmottelua sekä katsauksen luomista nykytilanteeseen. Oma vapaaehtoisjaksoni tulee tapahtumaan pääosin maan länsiosissa kouluttaen ja mentoroiden ohjaustyössä toimivia opettajia paikallisten opinto-ohjaajien kanssa. Tavoitteena on lisäksi kehittää koulujen pedagogisia käytänteitä ja rakentaa vertaismentorointijärjestelmää eri alueiden opinto-ohjaajien välille. Sivussa tulee todennäköisesti kulkemaan jo aikaisemmin mainitsemieni opasmanuaalien päivittäminen. Tavoitteena olisikin raivata aikaa myös tältä pohjalta valmisteltavien opiskelijoiden oppikirjojen tekemiseen. Tekemisestä ei siis näillä näkymin tule olemaan puutetta.

 

cambodia_schoolgirls.jpg

 

Tällä hetkellä olen Phnom Penhissä vapaaehtoisjaksolle samaan aikaan lähteneen kollegani ja pitkän uran alalla tehneen Heikin kanssa. Toisen samassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa käytävät keskustelut ja vertaistuki näyttäytyvät jo näin alkuvaiheessa arvokkaana mahdollisuutena jäsentää omia ajatuksiaan muuttuvien tilanteiden keskellä. Näin paljon jatkuvaa keskustelua myöskään ohjauksen periaatteista ja yleisesti koulutusjärjestelmien kokonaisuuksista en ole luultavasti käynyt ensimmäisten opiskeluvuosieni jälkeen. Teemat jatkuvat unissakin, joissa Suomen, Kambodzan ja Kanadan ihmiset ja asiat menevät sopivasti sekaisin ja väikkäreitä koulupudokkuudesta aloitetaan ja lopetetaan monta kertaa yön aikana.

Ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta nautin tällaisesta intensiivisyydestä ja tiedän tämän olevan omalla kohdallani aina osa uuteen prosessiin heittäytymistä. Tuntuu hauskalta miettiä kaikkia niitä kertoja, jolloin on halunnut nimenomaan lähteä yksin ja itsenäisesti kohti ties mitä omia tai työelämän projekteja. Kahden vapaaehtoisen toimiminen kentällä samanaikaisesti on kuitenkin ehdottomasti rikkaus niin ammatillisessa kuin inhimillisessäkin mielessä.

 

cambodia_phnompenh.jpg

 

Kaiken muun ohella on erikoista taas kerran huomata, kuinka aina ajattelee valmistautuneensa uuteen ympäristöönsä riittävästi, tehneensä kotiläksynsä kunnolla ja varautuneensa eri tavalla toimivan yhteiskunnan aikaansaamaan kulttuurishokkiin. Selvästi näin ei kuitenkaan ole. Samaan aikaan päällä on vahva kokemus siitä, että saa oman ammatillisen osaamisensa kautta tehdä jotain sellaista, johon uskoo ja jonka tavoitteisiin pystyy myös sitoutumaan. Oma koulutus ja tähänastinen työkokemus tuntuvat merkityksellisiltä ja kokonaan uuden kentän tiedollinen haltuun ottaminen selkiyttävät itselle mihin suuntaan tulevaisuudessa haluaa omaa ammattitaitoaan lähteä kehittämään.

Toisaalta työ yhteiskunnassa, jossa niin kehitysyhteistyötä tekevien kuin paikallistenkin ihmisten toiminnan mahdollisuudet ovat rajatut, toivoo että hartiavoimia olisi itsellä paljon enemmän. Tällä hetkellä joutuu myös tasapainoilemaan sen kanssa, mitä näistä ajatuksista voin lopulta tänne kirjoittaa.  Kouluinstituutio heijastelee aina yhteiskuntaa ja sen toimintoja laajemmin ja jos suomalaisen opettajankoulutuksen on vetänyt edes puolilla valoilla läpi, koulumaailmaa ympäröivää todellisuutta on vaikea omassa toiminnassaan sivuuttaa. Teemoja käsitellessä ja kokonaisuuden hahmottuessa koko ajan lisää vaikuttaa kuitenkin selkeältä, että tässä kontekstissa toimiminen tulee edellyttämään osan asioiden sulkemista ulkopuolelle. Kaupunkikuvien, vaihtelevan näköisten koulujen ja aina hymyilevien oppilaiden kasvojen taakse kätkeytyy niin paljon sellaista, jota jää ääneen sanomatta ja tänne kirjoittamatta.

 

phnompenh_street.jpg

 

Viikonloppuna ajattelin lähteä tutustumaan Phnom Penhiin lähikortteleita laajemmin. Kaupungissa on paljon nähtävää, mutta harkintaan vielä jää, onko Kambodzan historiaa avaava Killing Fields and S21 Tour liian intensiivinen kokonaisuus läpi käytäväksi yhden viikonlopun aikana.

 

Kuvituskuvina toimivat tällä viikolla otetut kuvat kaupunkinäkymistä, vaihtelevan näköisistä kouluista ja hymyilevien oppilaiden takaraivoista luokkaohjaustilanteissa.

 

-maria

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *