Kyynistyminen

Päästään poikkeamaan heti alkuun jo aiheen vierestä,
nimittäin eilisen käsienpesu hetken tajuamiseeni (oooi, kyllä!).

Olin pesemässä käsiäni, kun syystä mitä en itsekään tiedä mieleeni
putkahti muistot siitä miten ennen puhuin ystävilleni.
Sanat ”kulta, rakas, muru” ja vastaavat olivat vakio kuten myöskin
halaukset tai vaihtoehtoisesti virtuaalimaailmassa sydämet.
Joidenkin kanssa oli luontevaa vaihtaa jopa poskisuudelmia
tai nopeita huulipusuja (ihan ystävänä siis).

Sitten aloin pohtimaan tätä päivää.
Nykyään todella todella todella harvojen kanssa käytän hellittelynimiä
ja vaikka en pelkää fyysistä läheisyyttä vierraittenkaan kanssa niin silti en useimpia
ystäviänikään halaa edes tullessani/lähtiessäni enkä juuri heittele
virtuaalimaailmassa sydämiä kenellekään (tätä sydämien laittoa olen kuitenkin yrittänyt harjoitella, edes).
Kaikennäköiset pusut voi unohtaa samantien.

Hetkiä, jolloin sitä huomaa elämänkokemuksen
myötä kyynistyneensä eikä pidä siitä yhtään.
Hyh helvetti himskatti.

******

Päivän positiivisuuspilkku:
Tänään olin testaamassa yhdeltä likalta paitaa sekä housuja
erään vaatekaupan sovarissa ja vaikka nämä eivät olleetkaan sopivia,
niin huomasin samalla, että siellähän on kovat alennukset!
Aletuotteena matkaan tarttui mukaani t-paita femmalla
ja satsasin suunnitelmistani poiketen enemmän rahaa ostaakseni
housut uutena ja vaikka alennusta niissä ei ollutkaan niin hintaa oli vain 20€.

Joskus yksi asia johtaa toiseen, mistä voikin poikia jotakin hyvää!

 

 

eviela kuittaa