Itsesuojelurefleksi

Tiedättekö tunteen milloin olisi paljon sanottavaa, mutta mitään ei saa puettua sanoiksi? Mielessäni pyörii miljoonittain asioita ja ajatuksiksi jääkin, vieläpä mahdollisimman epäselkeiksi. On jotenkin hankala tarttua yhteen ja antaa palaa. Tai ylipäänsä keskittyä vain tähän kirjoittamiseen, nytkin teen sataa ja kymmentä eriasiaa samaan aikaan vaikka energiaa hädin tuskin edes siihen yhteen asiaan. Voisin uskaltaa väittää pitäväni yllä jonkinlaista itsesuojelurefleksiä eli teen jatkuvasti jotakin sen sijaan, että pysähdyn ja huomaan todellisen tilanteen. Kukapa sitä haluaisi pysähtyä huomaamaan, että kropassa pissii jokin vähän turhankin ikävästi (vieläpä tiedostaen ettei tilanne helpotu ihan heti)?

Olen tässä jonkin aikaa kärsinyt taas kroonisista selkäkivuista sekä yleiskunnon laskusta. Selkäranka tosiaan aloitti syksyllä kipuilunsa eikä oma lääkekaappini auta pitämään kipua kurissa ja lisäksi selkärangan takia selän lihakset tykkäävät kramppailla, tänään olin taas viittavailla saada itseni joksikin aikaa petikuntoon. Yleiskunnon lasku johtuu taas siitä, että vatsani reagoi ties ja mihin eikä ruoka imeydy ihan niin kuin pitäisi. Olen ostanut kaappiin kyllä yhtä jos sun toista luonnon troppia siinä toivossa, että ne auttaisivat olooni edes hieman. Tosin ei siitä jatkuvasta teen litkimisestä varmasti haittaakaan tässä lenssussa ole.

(kuva)