Hyvä paha maanantai
Vaikka maanantai oli vähintäänkin positiivinen yllätys, on siitä jäänyt päälle silti pienehkö stressitila (joka tosin ei pysy yllä kovin vahvana, koska suurimman osan aikaa vietän lääkepöllyissä). Positiivinen yllätys siksi, että kohtasin ensimmäistä kertaa eläissäni tk-lääkärin, JOKA HOITAA TYÖNSÄ. Vieläpä mukisematta ja osasi tehdä asioita mitään sanomatta, kun yleensä saan käyttää yli puolet varatusta ajasta rautalangasta vääntämiseen. Stressitila taas johtuu siitä, että sain varmistuksen asiaan mitä epäilinkin: en tule pääsemään näistä kivuista eroon vaikka mitä tekisin. Voin sentään turvautua ajatukseen, että selkärangan kivuista pääsen eroon mummoikäisenä – ehkä. Parempi se ehkä kuin ei mitään. Eniten stressaan kuitenkin sitä, etten kokisi enää hyviä jaksoja. Selkärangan kipuilu on merkki pahenemisesta ja pelkään sen tarkoittavan kipua loppuelämän ilman pienintäkään hengähdystaukoa. Lisäksi hengähdystauot ovat olleet ainoat ajat, jolloin olen pystynyt valmistautumaan huonoihin liikkumalla: mitä parempaan kuntoon saan itseni hyvänä kautena, sitä paremmin kestän ne huonot. Mitä sitten teen, jos tämä mahdollisuus onkin nyt evätty? Pitääkö minun siirtyä vahvempiin lääkkeisiin pysyäkseni jossakin kunnossa? Entä sitten, kun kipuni pahenevat (tämä on siis takuuvarma asia, oli taukoja tai ei)?
(kuva)
Vaikka minua pelottaakin, en aio vaipua epätoivoon. Niin kauan, kun pystyn vaikuttamaan kroppaani jotenkin aion sen myös tehdä. Koska mikään liian fyysisesti raskas ei tule nyt kysymykseenkään, niin olen jo jokin aika sitten päättänyt aloittaa joogan. Varovaisesti ja omaa tahtiani. Valitsin joogan monestakin syystä, toivon saavani sen kautta jonkinmoista mielenrauhaa sekä tehtyä hyvää ja monipuolista kehonhuoltoa. Kun muistaa kuunnella kehoaan, niin ei tästä harrastuksesta haittaakaan ole. Tokikaan en valtaosaan kivuistani voi vaikuttaa edes tätä kautta, mutta jos saan pidettyä lihakset vetreänä ja mielen virkeänä joogaamalla niin tehtävä on suoritettu. Kun mieli voi hyvin ja lihakset on hoidettu, helpottaa jo se oloa yllättävänkin paljon. Nimittäin kipuiluja ei auta ylijumiutuneet lihakset, jotka jumiutuvat koko ajan lisää ja lisää kipujen takia. Jonkinmoinen tasapaino tilanteeseen tekisi siis hyvää.
Lisäksi olen vakaasti päättänyt hommaavani ihka oman crosstrainerin hyviä tai vaikka vaan vähän parempia päiviä varten, sillä nimittäin saisi treenattua kätevästi miltei koko kroppaa kerralla ja vaikka niitä hengähdystaukoja ei enää tulisikaan, niin pakko se on jollakin keinolla pysyä liikkeessä. Lisäksi tarkoituksena olisi ostaa kaikkea pientä, kaappiin mahtuvaa, kuntoiluvälinettä eli muodostaa ikään kuin minikokoinen kotipunttisali. Eiköhän sillä tämäkin likka pysy kunnossa ja kunhan saan itseni jonkin asteiseen liikkumiskuntoon niin se liikkeellä olo edes jaksottain ei tosiaankaan ole tilanteelle haitaksi, kunhan muistaa ottaa rauhallisesti. Perustan oman minipunttisalini oikealle menemisen sijasta, koska tykkään liikkua kaikessa rauhassa ja liikun herkemmin, kun se ei vaadi lähtöä pois kotoota. Enimmäkseen siitä syystä, että se matkaaminen ei tee hyvää selälleni, joten on helpompi liikkua kotosalla etten telo selkääni matkan aikana (mikä on siis todellinen riski).
Pitäkää peukkuja, jookos?