Kaunis medium

kirjoitettu/aiemmin julkaistu
15.05.2014
16:51

 

Luin eilen aivan mahtavan blogikirjoituksen, joka herättää varmasti monissa ajatuksia, tunteita ja myös valtavasti arvostusta. Puhun nyt nimittäin Mi Mi Mendinen kirjoituksesta I love my fat ass! Kannattaa tosiaan lukaista, sillä sen innoittamana tämäkin teksti syntyi.

Itselleni oma kokoni oli pitkään arka asia. Kärsin vatsavaivasta, jonka vuoksi esimerkiksi sain ja saan todella – siis todella – pahoja turvotuksia. Monia vuosia nämä turvotukset olivat päällä kroonisesti, koska ei tiedetty mistä oli kyse ja se ei tehnyt kovin hyvää jo valmiiksi heikolle itsetunnolleni. Lapsuus ja nuoruus ei muutenkaan ollut itsetuntoani hellivintä aikaa ja lopulta tilanteet kärjistyivätkin aikalailla. Ruokaa jäi syömättä, kävin vaa’alla jokaisen vesilasillisen jälkeenkin ja liikuin paljon rajoitteistani huolimatta. Vietin aikaa peilin äärellä arvostelemassa itseäni niin paljon, että itseinhoni vain kasvoi ja kasvoi ja kasvoi. Onneni kuitenkin oli se, että vaikka kuinka inhosin itseäni niin rakastin liikaa ihmisiä ympärilläni satuttaakseni itseäni liikaa. Sain siis stopin sen avulla tarpeeksi aikaisin, en uponnut anoreksian suohon vaikka varpaitani sen päädyssä kastelinkin. Tosin siinä stopin rajamailla mentiinkin muutama vuosi ennen kuin kunnon muutoksia alkoi tilanteelle tapahtua, mutta syvemmälle ei enää menty. Tai no, kerran kävästiin, mutta se onkin kokonaan jo toinen tarina.

Tilanne kuitenkin parantui yleisen elämän laadun parantuessa, kuitenkin yhä edelleen turvotus vaivasi ja se vaikutti paljon pukeutumiseeni. Osittain siksi, että turvotus oli yksinkertaisesti niin paha ettei joidenkin vaatteiden pito sen vuoksi vain tuntunut miellyttävälle ja suurimmaksi osaksi siksi, että häpesin vatsaani sen vuoksi niiiiin paljon ja halusin kaikin keinoin peittää sen. Itsetuntoani ei myöskään hivellyt se, että kauppojen vaatteet eivät millään istuneet päälleni, vieläkään. Itsetuntoni alkoi laskea uudestaan, sillä koin olevani jotenkin vääränlainen. Alla oli tällöin myös uuden suhteen paineet, mikä oli oiva sysäys kohti huonompaa (plus minussa piilee myös pieni perfektionisti).

Mentiin vuosia eteenpäin ja kroppani oli kokenut matkan varrella muutoksia. Otettuani ehkäisykapselin, joka tosin hengaili käsivarressani vain pari kuukautta, muutoksia tapahtui +7 kg edestä. Myöhemmin sairastuin, aineenvaihdunta hidastui enkä voinut edes liikkua tasatakseni sitä, joten muutoksia tuli toisen +7 kg edestä. Yhteensä siis +14 kg ja voin sanoa, ettei ollut alkuun mitenkään helppo paikka. Käytin paljon aikaa miettiessäni sitä kuinka läski olen ja kuin minun tulisi laihduttaa. Sain olooni hieman helpotusta kuitenkin siitä, että vatsani kanssa edistyttiin viimein ja turvotusta saatiin kuriin. Vieläkin se vatsa vaivaa, mutta huomatessani turvotuksen helpottaneen olo oli aika mieletön läskifiiliksistä huolimatta.

Eräänä päivänä kuitenkin kiinnitin huomiota naiseen, joka oli mielestäni kaunis ja kotiin päästyäni huomasin yhtäläisyyden. Hän oli samankokoinen kuin minä. Medium-kokoinen. Se oli hetki, jolloin näin itseni uusin silmin. Huomasinkin itsessäni ne kauniit puolit, ne mistä pidin itsessäni. Tajusin, etten todellakaan ole mikään läski, vain muodokkaampi kuin ennen. Hyvällä tapaa, oikeastaan. Jos vielä muistaisin millaiselle se näkemäni nainen näytti, varmaan halaisin ja kiittäisin häntä nähdessäni hänen tulevan kadulla vastaan. Mieletöntä, millainen vaikutus ihmisillä voi olla toisiinsa vain olemalla. Vaateasioissakin ymmärsin sen jälkeen kirota niiden suunnittelijoita enkä itseäni. Kuinka monet tekeleet onkaan suunniteltu laihoille naisille, joilla ei ole paljoa muotoa? Taikka jos muodot on otettu huomioon, niin ne ovat tehty vain isoille naisille? Itse olen muodokas, ollut jo laihanakin, joten vaatteiden löytäminen on ollu haastavaa aina. Rintaa löytyy ja pehvaa samaten, mutta vyötäröni taas on kaposen kapea. Yritä siinä nyt sitten.

Kompaten Mi Mi Mendineä, niin laiha ja timmi ei ole ainoa tapa näyttää kauniille. Tapoja olla kaunis on aivan mielettömän monia.
Minä olen kaunis minun tavallani, sinä olet kaunis sinun tavallasi.

 

 

eviela kuittaa