Kun se p*rkeleen totuus iski

Olen usein hehkutanut sitä, kuinka ihana (vuokra)koti meillä on. Oma piha, oma sauna, avokeittiö
ja talokin vielä uusi. Luksusta minulle, siitäkin huolimatta että koko on vähän kompaktimallia.
Ikävä kyllä kaikki tämä näkyy myös asunnon vuokrassa ja siksi projekti ”Asunto vaihtoon” käynnistyi.

Terveydellisen tilanteen muututtua hieman aliarvioimme sitä, kuinka paljon kuluja meille tästä vielä koituu.
Nyt hieman yli puoli vuotta myöhemmin totuus todellakin iski että kolahti ja totesimme nyt olevan
aika laskea vaatimuksia ja tyytyä vähempään. Raha ei vain riitä kaikkiin kuluihin mihin pitäisi eli muutosta
on pakko ruveta tekemään. Tilanne kun ei toistaiseksi ole muuttumassa ja minun kohdallani ei edes voi
toistaiseksi luottaa muutoksen pitävyyteen, kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Harmittaa, aivan vietävästi. Mutta mieluummin asun vähemmän ”leveästi” ja olen repimättä hiuksiani
kymmenen kertaa kuussa päästäni sekä saamatta ihme stressiahdistuskohtauksia jatkuvasti.

Luotan edelleen siihen, että joku kaunis päivä saamme sen kivan rivarin pätkän.
Voimme sen laittaa mieleiseksemme ja silloin minäkin olen edes sen verran terve,
että voin tuoda korteni kekoon ilman pelkoa sen loppumisesta.
Näin tapahtuu vielä.

 

Tapahtuuhan?

 

******

Päivän positiivisuuspilkku:

 

MULLE TULEE TOI! YLISÖPÖ   ♥

 

(kuva: ebay)