Päivän hoohetket, tai: Äkkikäänne ja ELL
Eilinen haastattelu starttia varten meni hyvin, mutta kaikesta huolimatta ilmoitin etten ota paikkaa vastaan vaan päätin lähteä etsimään jotakin itselle sopivampaa silläkin uhalla, että homma pissii nilkkaan. Mutta se on sitten sen ajan murhe eikä päätös kaduta, riskeistä huolimatta ja tiedostan ne varsin hyvin. Päätöksen teko ei ollut helppoa vaan siihen kuului paljon kyyneleitä, räkää ja parkumista yleensäkin. Mutta nyt uskon kaiken kulkevan eteenpäin taas jotenkin. Niin ja kyllä, tällaiset äkkinäiset käänteet suunnitelmissa ovat minulle varsin ominaista.
Toinen päivän h-hetki oli löytökissin eläinlääkäri käynti. Sinne lähtö ei ollut mikään helpoin prosessi, sillä matkustajakissinä tämä ei ole selkeästikään ollut. Pitkähkön taistelun jälkeen sain kuin sainkin turrikan miehen ystävältä lainattuun kantokoppaan, jonne kissi sopeutui hetken rimpuilun jälkeen ja osasi ottaa tsillisti.
Eläinlääkärillä aikaa odotellessa kissi oli lähinnä utelias eikä niin pahasti pelokas,
vaikka selkeästi vielä jännitti.
Itse käynnillä kissi osasi olla yllättävän rauhallisesti. Antoi tutkia, vaa’allakaan pito ei ollut vaikeaa ja takut saatiin yhtä lukuunottamatta pois ilman ongelmia (yksi takku oli takkuuntunut ihoon saakka, joten poisto oli kissille melkoisen epämiellyttävää). Kynnetkin antoi miltei kaikki leikata pois rauhassa, kahden viimeisen kohdalla alkoi vasta loppumaan kärsivällisyys. Kissi todettiin leikatuksi kolliksi (jes, ei pentuja!), arviolta 7vuotiaaksi sekä kunnoltaan perusterveeksi. Jatkotoimenpiteitä perus rokotteiden plus sirun asentamisen lisäksi aiheutti hampaat. Toiselta puolelta ainakin pari hammasta syöpymässä pois ja tämä aiheuttaa kipuja, etenkin kun kissi ei voi älyttömästi olla pureskelematta sillä puolen, meinaan tämä syöpyminen on toisen puolen osalle hampaille jo tapahtunut. Ei siinä, kissi pääsee hampaisiin erikoistuneelle eläinlääkärille heti kuin vain mahdollista vaikka kyseinen reissu tuleekin maksamaan satasia. Lopullista summaa odotellessa. Harmi vain, ettei voida kissiä viedä kyseiseen hoitoon ennen kuin saamme tämän asunnon takuuvuokran, sillä tilin kate ei muuten riitä. Kissi raasu. Onneksi kipu ei ole kuitenkaan niin voimakas, etteikö se syödä voisi. Nyt leikkaukseen saakka ostettava mahdollisimman pehmeää ruokaa, mitä helpompi pureskella. Ehdotuksesta huolimatta en harkitse sekuntiakaan kissin lopettamista. Se on perusterve ja virkeä kissa sekä kaikinpuolin kunnossa muuten, elinvuosiakin iänpuolesta vielä edessä monen monta.
Kissi on muuten saanut jo nimenkin (joojoo, alkuperäinen omistaja saattaa sen hakea, mutta silti): Mötkö. Nimi kuvaa kissiä vähän liiankin hyvin, mutta nimen alkuperä tulee silti muualta. Katsoin nimittäin kissikalenterista millä nimillä nimipäivä sen päivän kohdalla, kun tuo kissi meille tiensä löysi ja sieltä löytyi nimi Mötkö. Empimättä yhtään se tuli sitten nimeksi, eikä kaduta ;)
Peace, Eviela