Perjantai 13 – (epä)onnenpäivä

Perjantai 13 oli minulle kuin onnenpäivä!
Epäonnesta ollut eilen tietoakaan vaikka paikkoja sille olisi ollut monta.

Eilen minulla oli lääkärin soittoaika ja sain kuin sainkin sen luvatun lähetteen fysiatrille.
Siihen vaadittiin itkua ja periksiantamattomuutta
sillä lääkärini ei ollut tälläkään kertaa samaa mieltä,
vaikka alunperin tämä yhteinen suunnitelmamme olikin ja täysin samoin perustein
(eivätkä ne perusteet ole mihinkään lähteneet).
Tiedä vieläkään, mikä ihmeen vastaan venkoilu sille lääkärillekin oikein iskenyt.

Lisäksi tein eilen kaksi ihanaa löytöä: kankaisen jakun sekä farkkukauluspaidan!
Molemmat löytyneet siis ostoslistaltani, jakku jopa jo vuosia
(nimenomaan tuollainen rennompi).
Kyllä se kaappi tässä täyttyy! Eikös se sanontakin sano ”hiljaa hyvä tulee”?

Kävin hakemassa tänään varastosta vanhoja, liian pieniä,
vaatteita vajaan säkillisen ja laitoin niistä vielä osan myyntiin.
Ehkä niistä kertyisi vähän rahaa täydentää kaappia tässä kesän aika enempikin 🙂

******

Päivän positiivisuuspilkku:
Tarina muutamien päivien takaa jo,
mikä tuli tässä aamusella taas mieleen
ja ai että, kun hymy levisi korviin saakka taas!

Kävelin kaupungilla tässä eräs päivä
ja yhtäkkiä minut pysäytti nuori nainen.
Olin hieman häkeltynyt sillä en tuntenut kyseistä ihmistä,
mutta ajattelin hänen kysyvän ehkä tietä tai jotakin.

Todellinen syy pysäytykseen: Hänen oli päästävä kehumaan upeaa laukkuani. Aww ♥
Ystäväni, jonka kanssa juttelin samaan aikaan puhelimess ehkä hieman häkeltyi taustaulla ;)

 

Laukku, jota kehuttiin ♥

(kuva: Zalando)

 

 

eviela