”Röökaaminen”

kirjoitettu/aiemmin julkaistu
22.05.2014
12:11

 

Ensimmäisen kerran maistoin vuonna 2007, olin tuolloin 15-vuotias. Oli kesä ja istuimme ystäväni kanssa metsässä piilosilla. Hänelle se oli jo tuttua, minä taas inhosin koko tapaa. Jostain syystä hänelle oli kuitenkin pakkomielle saada minutkin maistamaan, joten hän vain intti ja intti maistanytmaistayksihenkäysvainmaistanytvaanmaista. Lopulta luovutin ja maistoin. Ei olisi pitänyt, meinaan siitä se sitten alkoin. Maailman iljettävin tapa.

 

”röökaaminen”

 

Aluksi tein sitä piilossa kaikilta paitsi tietysti ystävältäni, joka minut maistamaan saikin. Minua hävetti, ja paljon. Aikanaan se kuitenkin paljastui ihmisille ja jakoi mielipiteitä aika vaihtelevasti. Toiset inhosivat tapaani, toiset eivät olleet oikein moksiskaan ja yllätyksekseni sain sillä myös positiivista huomiota, nimittäin luokkatovereitteni keskuudessa. Aiemmin minua täysin noteerattomat ihmiset yhtäkkiä huomasivatkin minut ja vain siksi, että satuin yhden ainoan kerran vastoin silloisia periaatteitani tupakoitumaan koulupäivän aikana (josta sittemmin tuli tapa, hyihyi minua). Tosin sen sijaan, että olisin lähtenyt heidän kanssaan tanssiin niin nauroin vain koko asialle. Koska olihan se koko touhu aivan naurettavaa, mielestäni jo silloin. Tosin heidän seuraansa kyllä ajauduinkin lopulta. En kylläkään siksi, että he olivat suosittuja ja se oli coolia vaan siksi, että silloinen ystäväni sattui pyörimään heidän kanssaan, joten oli pakko sietää heitäkin. Vietin kyllä mahdollisimman paljon aikaa kyllä ihan muissa piireissä.

Minulla kului alkuun vain pari tupakkia päivässä, lopulta maxiaskillinen päivässä. Tupakoinnin yhteydessä kahvinkulutukseni nousu pilviin ja stressitasoni nousi taivaisiin. Ketjureaktio. Huolestuttavinta tilanteessa oli se, että kun kodama viisitoistavee menee terveystarkastukseen niin lääkäri oikein ihmettelee ettei vatsahaavaa näillä eväillä vielä ole. Myöhemmin tosin se vatsakin saatiin viittävailla puhki, mutta sekään ei johtunut edes elintavoistani. Kyseinen lääkäri olisi tästä varmaan repinyt lääkärin takkinsa, sillä elelin samaisilla elintavoilla monia vuosia ennen tätä tapahtumaa. Siltikin vatsani tuhoutui lopulta lääkärien toimesta, ei omastani. Tosin samaa rataa jos olisin jatkanut pari vuotta lisää niin olisin varmaan ajanut ihan itse itseni samaan jamaan, eli tuskin asialta oltaisiin vältytty. Tosin niin pahaa tuhoa en olisi kyllä saanut itse aikaiseksi mitenkään.

Olen yrittänyt lopettaa tupakointia niin kauan kuin olen polttanut, noin suurin piirtein ainakin. Kuitenkin vasta syyskuussa 2013 sain tarpeeksi kovan herätyksen lopettaakseni tämän typeryyden, joka (lähes) kirjaimellisesti poltti rahani savuna ilmaan ja pilasi viimeisetkin terveyteni rippeet. Silloin sain kuulla ystäväni sairastuneen vakavasti ja vaikkeikaan syy sairastumiseen hällä ollutkaan tupakointi niin sillä hetkellä tajusin, etten haluaisi samaan jamaan näin typerän tavan takia tai muutenkaan tieten tahtoen omilla elintavoillani itseäni sellaiseen ajaa. Silloin tumppasin tupakin enkä ole askista uutta ottanut nyt 8 kuukauteen.

Enkä niin aio vastakaan tehdä, sillä viimeisen 8 kuukauden aikana olen huomannut tämän olleen elämäni parhaimpia päätöksiä. Olen voinut paremmin kuin koskaan. Tupakoinnin lopettaminen on vaikuttanut kehooni kokonaisvaltaisesti, esimerkiksi jaksan paljon enemmän, voin hengittää paljon helpommin, vatsani voi paremmin ja en haise enää pahalle. Psyykkisiäkin vaikutuksia on nimittäin stressaan ja kiukkuilen paljon vähemmän kuin ennen sekä oloni on vapaa, kun elämäni ei enää määrity sen mukaan, että on pakko päästä tupakille. Olen huomannut muutoksia myös esimerkiksi makuaistissani, en kaipaa enää kilokaupalla mausteita ruokaani toisin kuin tupakoidessani sillä nyt maistan mausteet, mikä tekee taas hyvää vatsalleni. Todella hyvää. Lisäksi myös hajuaistini on terävöitynyt.

Voisin jatkaa tätä muutosten listaamista loputtomiin, joten kuittaan tässä vaiheessa vai ettäniitämuutoksiaonaivanmielettömänpaljon.

 

 

eviela kuittaa