Tag: pohtimuksia

Päästään poikkeamaan heti alkuun jo aiheen vierestä,nimittäin eilisen käsienpesu hetken tajuamiseeni (oooi, kyllä!). Olin pesemässä käsiäni, kun syystä mitä en itsekään tiedä mieleeniputkahti muistot siitä miten ennen puhuin ystävilleni.Sanat ”kulta, rakas, muru” ja vastaavat olivat vakio kuten myöskinhalaukset tai vaihtoehtoisesti virtuaalimaailmassa sydämet.Joidenkin kanssa oli luontevaa vaihtaa jopa poskisuudelmiatai nopeita huulipusuja (ihan ystävänä siis). Sitten aloin […]

Mitä haluaisin sanoa 12-vuotiaalle evielalle?Noh, tuli tässä sairaan monta pari asia mieleen:  Rouva P poistuu hyvin pian elämästäsi.Malta vain pienen pieni hetkija perheenne elämä helpottuu (edes vähäsen).  Sinä et ole isosiskosi huoltaja.Etkä äitisikään (muista tämä myös myöhemmin).  Elämäsi kokee vielä isoja alamäkiä,mutta kahden vuoden päästä elämäsilähtee aivan uuteen suuntaan.Sinun ansiostasi.  Lopeta kaikki ne typeryydet ennen […]

Olen itsestäni ylpeä. Niin valtavan ylpeä, että tekisi mieli rutistaa itseäni! Aamusta heräsin ja ensimmäisten asioiden joukossa soitin omalle terveysasemalleni,sain soittoajan lääkärilleni huomiseksi! Aluksi olin jättämässä vain soittopyyntöä,kunnes toimistovirkailija huomasi huomisen vapaan soittoajan ja päädyin ottamaan sen.Huomenna sitten uusi yritys lääkärin kanssa. Nyt kun minäkin olen rauhoittunutja saanut selvitettyä selkeämmäksi mitä oikein haluan sanoa.Lisäksi olen […]

Nyt ollaan takaisin tilanteessa, milloin ei oikein mietitä tulevaisuuden kanssa mitä sitä haluaa. Pitää vain antaa virran (eli lääkärin/lääkärien) viedä ja toivoa, että päätyisi edes suht miellekkäälle tielle. Lääkärikäynti ei siis mennyt lähellekään nappiin, aavistelut menivät oikeaan ja sain ei-niin-kivoja uutisia uuden tutkimuslistan yhteydessä.     Kysymysmerkillä kuitenkin on yhä: mitä helvettiä ihmettä minä enää […]

kirjoitettu/aiemmin julkaistu22.05.201412:11   Ensimmäisen kerran maistoin vuonna 2007, olin tuolloin 15-vuotias. Oli kesä ja istuimme ystäväni kanssa metsässä piilosilla. Hänelle se oli jo tuttua, minä taas inhosin koko tapaa. Jostain syystä hänelle oli kuitenkin pakkomielle saada minutkin maistamaan, joten hän vain intti ja intti maistanytmaistayksihenkäysvainmaistanytvaanmaista. Lopulta luovutin ja maistoin. Ei olisi pitänyt, meinaan siitä se […]