The Ystävä
Tiedättekö ne ystävyyssuhteet, jotka ovat oikeasti rehellisiä,
kestävät mitä vain ja joissa tuntee olonsa turvalliseksi
sekä vapauden olla vain ja ainoastaan oma itsensä?
Toisen tuesta voi olla varma tilanteessa kuin tilanteessa,
myös niissä kaikista typerimmissä, joita elämäsi aikana tulet keksimään.
Yhdessä teillä on hauskaa joka kerta kun tapaatte, siitäkin huolimatta,
että vietätte aikaa toistenne kanssa lähes tulkoon jatkuvasti.
Teillä on myös samanlainen ajatus siitä miten sitä hauskaa pidetään.
Rakastat toista ehdoitta, vikoineen päivineen ja suojelet hänen selustaansa pyytämättäkin.
Jos kysyt häneltä jotakin tiedät ettei hän valehtele ja jos valehteleekin,
niin se on juuri se valkoinen valhe, mitä tarvitset juuri sillä hetkellä ja siinä tilanteessa.
Hän on se sielunkumppani, jonka kanssa saatatte hyvinkin vanhoilla päivillä verrata maksaläiskiä,
jos elämä niin suo.
Voin myöntää olevani kateellinen tällaisesta ystävyydestä.
Minulla toki on ystäviä. Hyviä sellaisia.
Joku heistä saattaisikin olla tämä ”The Ystävä” minulle,
jos vain välimatka ei sitä estäisi.
Kuten esimerkiksi jo aiemmin mainittu ystäväni H.
Hän täyttää listan kaikki muut kriteerit paitsi sen,
mikä vaatii toisen näkemistä ja me näemme aniharvoin.
Täällä asuvat ystäväni (taino, tämän kyllä voisi melkeinpä jo lukea yksikössä)
liikkuvat taas vähän enemmän kaveri/ystävä -rajamailla vielä tällä hetkellä ainakin.
Haluan kuitenkin ajatella minunkin saavan vielä tällaisen ystävän.
Jostain syystä se on asia, mitä vain olen aina kaivannut elämässä.
Kerran jo luulin saaneenikin sen ja pidin siitä kiinni epätoivoisesti vaikka oli aivan selvää,
ettei siinä tällaisesta ystävyydestä ollut kyse.
Lähtien siitä syystä, ettenhän minä koko ystävyyden aikana näyttänyt hänelle
todellista minääni vaan sen, mitä hän halusi nähdä.
Silloin kuitenkin ajatus siitä, että minulla on joku suojelemassa aina selustaani
tuntui lohduttavalle ja turvalliselle vaikka totuus olisikin ollut hieman eri.
Suurin kysymys kuuluukin: miksei minulla jo ole The Ystävää?
Vastaus kuuluu varmaan jotenkin näin: jos et luota perkele niihin ihmisiin,
niin vaikea sen on elämääsi ilmestyäkään. Tai jotain sen suuntaista.
******
Päivän positiivisuuspilkku:
Kuvailen yhdellä sanalla: House ♥
eviela kuittaa