Valmis (ko?)
Suunnitteilla:
– Opintojen aloittaminen kahden viikon päästä Helsingin Yliopistossa
– Ensimmäisen oman vuokrasopimuksen irtisanominen
– Kimppakämppään muutto
– Oman itsensä vahvistaminen.
Koen olevani kaikkea muuta paitsi valmis, mutta en usko, että olen koskaan ollut täydellisen valmis mihinkään.
Olen täydellisessä paniikissa 16 vuorokauden päästä alkavista Teologian opinnoista _yliopistossa_ . Ei jestas… Minä, nuori penska, jolla ei ole mitään kontrollia rahan käytössä. Minä, teinivuosistani nauttiva ”bilehile” rääväsuu. Eikö yliopisto ole aikuisille? Eikö siellä pidä otta vastuuta, olla kontrollissa ja elää opintojen täyteistä akateemista kirjasto elämää? Miksi helvetissä olen menossa sinne, miten olen päätynyt tälle tielle, ja miten ikinä mahdollisesti tulen selviämään tästä, taikka sopeutumaan ”Akateemisen Vartin” -viisaaseen kerhoon…
Kun muutin ensi kertaa omaan asuntooni, evakosta ”kodittomana”, kesken ylioppilaskirjoitusten ja huonossa taloudellisessa tilanteesta, en todellakaan ollut valmis. En ajattellut silloin olevani, enkä koe, että edelleenkään olen nimenomaan Täydellisen valmistaututunut omaan talouteen ja elämän taysvaltaiseen hallintaan. Kas kummaa, olen selvinnyt. Vaikken syö kovin hyvin, olen huono tekemään järkeviä arjen ostoksia ja hillun päivät yöt missä lie – koska voin näin tehdä ilman minkään laista holhousta – olen selvinnyt. Olen elossa, ja vielä suht’ onnellisesti.
Onko kysymys siis oikeastaan ollenkaan siitä, milloin on valmis? Uskon, ettei kukaan ole koskaan mihinkään täydellisen valmis, ei ole olemassakaan täydellistä tilannetta, vaan tilanteeseen sopeudutaan. Olen oppinut pikkuhiljaa elämään omillani, käymään ruokakaupassa ja budjetoimaan kuukausittaisen rahankäyttöni. Uskon, että valmistun kokemalla, enkä hypoteettisesti teorioita opetellemalla.
Olen siis ehkä nyt kaikkea muuta, paitsi valmis tähän ”akateemiseen yliopisto elämään”, mutta lohduttaudun ajatuksella, että opin matkan varrella, sopeudun ja selviän. Voi olla, että muuttaminen olisi ollut helpompaa säästöjen kera, ja yliopistossa opiskelu ei-niin-shokeeraavaa välivuosien ja kattavamman elämänkokemuksen kerryttyä, mutta varmasti selviän.
En ole valmis, nyt tai varmaan koskaan. Olen valmis oppimaan ja tulemaan valmiimmaksi.