Tinder – nykytreffailun platinaa vai pelkkää rihkamaa

Mä tein eilen uuden tinder profiilin. Oon ollu siellä jo ehkä vähän arveluttavankin kauan ja matchejä on kertynyt niin monia satoja, että vastaan tulijoit ei juuri ole ja vanhat matchit tuntuu niin tylsiltä, ettei huvita niitä jututtaa tai muutenkaan en tunnu löytävän niistä oikeen ketäään ”herra potentiaalista”. Poistin siis profiilini ja tein uudestaan, alotin nollalla matchillä ja ehkä vähän vakavamalla otteella. Koitan löytää sieltä vaan sellasia miehiä joiden kans voisin kuvitella meneväni treffeille, olen siis kriittisempi ja varmasti match-määräkin pienenee huimilla kertoimilla tän kriittisyyden johdosta.

Oon nyt jokusen reippaan miehen bongannu, jutellut muutamalle ja matchejäkin tullut listoille. Kuitenkaan ei kukaan säväytä sillä tavalla, mitä kaipaan. Musa maku –  musiikki mikä on mulle henkilökohtaisesti semi tärkee asia – ei tunnu kohtaavan kenenkään kanssa, eikä oikeen juttukaan lennä, osittain varmaan mun vika kun en innostu, niin ei sit efortti siihen jutusteluunkaan oo huipussaan. Mut pitäiskö sitä muka väen vängällä small talkkii vääntää? Mä oikeesti, melkeen tosissani voin sanoa useimmiten vihaavani small talkia. Tottakai jostain on ihmiseen tutustuminen aloitettava, mut sellanen oikee keskustelu on niin paljon rikkaampaa ja antoisampaa kun perus ”mistä tykkäät”, ”ootko töissä/koulussa” tai ”mikä on sun lempiväri” (okei, viimenen on aika harvoin esitetty keskustelun aihe/kysymys, mutta äärrimmäisen hyvä esimerkki siitä kuinka ns. turhia kysymyksiä small talkissa toisinaan esiintyy). Mä haluisin tietää mitä jengi rakastaa ja vihaa, mistä ne saa aitoa nautintoa ja mitä ne pitää elämässä merkityksellisinä asioina, Mitä mieltä ne on syyrian tilanteesta? Miten ne kokee homoavioliiton henkilökohtasesti? Mikä niitä viehättää persoonallisuudessa? Tykkääks neki diipeistä dokumenteista ja yhteiskunnallisista, vähän ehkä kiistelevistä keskusteluista?  Onks mulla näiden perusteella liian korkeet kriteerit ihmisten väliseen interaktioon, vai miks jengi puhuu mielummin siitä minkä suurusia painoja ne nosti eilen jalkapräsissä?

Voiko tinderistä löytää rakkauden, ”sen oikean” vai onko se vaan tapa saada netflix and chill seuraa, joka kestää pari viikkoa ja unohtuu uuden matchin tullen? Mä tahtoisin uskoa, että voi. Sehän on vaan tavallaan tapa tutustua ihmisiin, joita ei muuten välttämättä tapais. Tutustuu ihmisin joiden kanssa saattaa kemiat kohdata, mut et tapais niitä ilman tinderiä. Tapa tutustua paremmalla todennäköisyydellä just siihen ihmiseen, joka ettii just sua. Mä en ite tapaa hirveesti ihmisä baareissa, enkä muuallakaan (en oo toisaallta muita keinoja kokeillukaan hirveesti), joten tinder on hyvä tapa ikään kuin kartoittaa tarjontaa. Kuitenkin Tinder tuntuu tietyllä tapaa liian ”pinnalliselta”, kaikki tulkinnat ja mielipiteet muodostetaan sen ensivaikutelman perusteella minkä sen ihmisen profiili antaa. Sen johdosta uskon et esimerkiks mä oon missannu paljon niitä hyviä puolia ja piirteitä, jotka tekis muhun vaikutuksen ns. oikeessa elämässä. Mut toisaalta, varmaan oon myös säästynyt monilta kamalita treffeiltä ja jäätäviltä tilanteilta, kun en oo menny treffeille semmosten jätkien kanssa, jotka ei Tinderissäkään herätä minkään laista innostusta mussa.

Toimiiks tinder siis? Osalle varmasti, osalle ei. Veikkaisin, että oma asenne vaikuttaa ihan helvetisti ja oma kriittisyys. Mä en oo vielä muodostanu mielipidettä, selailen vielä ja katotaan sit tulevaisuudessa edistääkö some rakkauselämää vai oliko ennen internetin ihmeellistä aikaa helpompi löytää tosirakkautta, kun valinnanvaraa ja erilaisia metsästystapoja ei ollut niin paljon.