Haluan

Haluan asua kantakaupungissa Jugend-talossa, jossa on erkkeri.

Haluan rakastua ihmiseen, johon en olisi koskaan kuvitellut rakastuvani.

Haluan olla se joka ei mieti liikoja, vaan menee – edes kerran.

Haluan uudet kengät.

Haluan menettää ajantajun totaalisesti, liiankin pitkäksi aikaa.

Haluan hetken, viikon, kuukauden tai vain tunnin, joka on suoraan kuin tyhmästä romanttisesta-komedia elokuvasta.

Haluan tehdä jotakin rohkeaa, epäröimmättä mitään, koska olen täynnä itsevarmuutta sinä hetkenä.

Haluan jonkun, joka on minun.

Onko väärin haluta niin paljon. Eikö kuuluisi olla vähemmän hedonistinen. Eikö kuuluisi olla tyytyväinen siitä paljosta, mitä jo omistaa. Silti löydä itseni halaumasta jotakin kokoajan:  Haluan oppia. Haluan ihmisiä. Haluan materiaa. Haluan tunteita. Haluan hetkiä. 

Toisaalta, mitä sisältöä minulla elämässäni olisi, jollen haluaisi sitä kaikkea? Lopulta kuitenkin elämäni sisältö osapuilleen koostuu niiden asioiden tavoittelemisesta. Ehkä se on ihan OK haluta.