Kaikki on ihan jees

Mulla oli kaamosmasennus vielä toissa viikolla. Nyt ehkä jopa vähän kevättä rinnassa. Mikä on muuttunut? Ei mikään, paitsi ehkä perspektiivi.

Katsoin kämppikseni Modern Familyn loppuun ja löysin uuden vanhan tuttavan, jonka kanssa hengailen aika paljon – Frendit. Oon ekan tuotantokauden jälkeen löytänyt paljon samaistuttavia asioita tästä sarjasta. Asioita, jotka muistuttaa mua kaikesta siitä hyvästä mitä mulla oikeestaan on elämässä. Ystävät. Mulla on paljon hyviä läheisiä ystäviä ja siihen päälle paljon kivoja kavereita. Muistin sen kun suunnittelin tupareita ja totesin, että on karsittava ja puntaroitava ketkä kaikki mahtuvat noin 30 neliömetrin suuruiseen luukkuuni. Loppujenlopuksi kavereita mahtui 24, joiden lisäksi neljä ei päässyt paikkalle ja kaikkia vaihtoehtoja en edes kutsunut, koska henkilökohtainen omatila olisi jäänyt suhteellisen pieneksi. Tuparit olivat aivan mahtavat! Kaikki tärkeimmät ystäväni olivat paikalla ja ilta sujui ilman ongelmia. Olin yhtä hymyä ja baariin lähtö unohtui. 

Olen myös oppinut pitämään yksin asumisesta. Olen iloinen kun pääsen kotiin töistä. Pääsen sohvalle katsomaa Netflixiä, yksin omaan rauhaani. Saan olla alasti ja polttaa tupakkaa keittiön ikkunasta ilman paheksuvia kommentteja. En jaksa lähteä välillä ulos, koska omassa kodissa on hyvä olla. Välillä olen edelleen yksinäinen, mutta mulla on paljon niitä kavereita, jotka tulee kahville. Yksin herääminen ja yökkäreissä hilluminen on välillä tosi jees, välillä useinkin tosi perseestä. Välillä ei tarvitse hertätä yksin – tupareiden jälkeen tärkeä ystäväni heräsi meiltä ja keitti minulle kahvin sänkyyn.

Veikkaan, että yksinäisyyden tunteeseen on vaikuttanut myös toivoton ihastumiseni, joka ei etene suuntaan eikä toiseen ja on hyvin pitkälti aika perseestä sekin. Nyt mieltäni kohottaa se, että parisuhteita ”vihaava” ja ikuista sinkkuuttaan vannonut ystäväni on ihastunut ja hänen hattarainen hehkutuksensa on samaistuttavaa. En ole sekaisin. En ole psyko-stalkkeri, enkä epätoivoinen rakastunut pikkutyttö, olen normaali ihminen, jolla on normaaleja tunteita, joita muutkin ihmiset toisinaan harjoittavat. Frendit-sarja antoi minulle myös toivoa tämän ihastumis tapauksen kanssa ja opetti, että ajan kanssa tilanteet voivat muuttua tai jos eivät muutu, niistä pääsee yli. 

Olen yhdessä Frendien kanssa saavuttanut ainakin hetkellisen rauhan kaltaisen olotilan. Kaikki kääntyy parhain päin vaikka suuntaa ei juuri nyt ole. Kaikki epävarmuudet selviävät ajan kanssa. Jos tämä rakkaudentuntuinen tilanne epäonnistuu, selviän. Jos se onnistuu, se on kaiken epävarmuuden, energian ja ajan arvoista. En tiedä onko järin terveellistä nojata ja suhteuttaa, sekä oikeuttaa omia henkisen tasapainon kokemuksia amerikkalaiseen komediasarjaan, mutta se toimii mun kohdalla. Ainakin nyt.

Ps. Olen ruvennut myös Frendien innoittamana kiinnittämään huomiota ”ekoihin kertoihin”. Sain erityiseltä henkilöltä eräänä päivänä ensimmäisen merkityksellisen halin. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni itse kala-ruokaa. Join vuodenvaihteen aikoihin ekan kerran viskiä ja rommia. Olin ensimmäistä kertaa ikinä saunassa, jossa oli kynttilöitä. Itkin ensimmäistä kertaa kuullesani kappaleen ensimmäisen kerran, sekä nukahdin suihkuun ekaa kertaa ikinä. 

Elämässä tapahtuu vaikka mitä, kun niihin kiinnittää huomiota, ne on myös ihan kivoja juttuja kun ne ajattelee kivasti.