Mitä rakkaus ihan aikuisten oikeesti on?

Tällaiselle rakastamisen amatöörille kun mä, rakkaus tuntuu vielä niin mahtipontiselta, eeppiseltä ja tämän maailman ulkopuoliselta asialta. Rakkaus on valtava taika, joka ei rajoitu ymmärrykseen. Mitä rakkaus oikeasti käytännössä on. Siihen varmasti osaa vastata jokainen, joka sen on kokenut. Ainakin osaa kertoa miltä se tuntuu ja miten se vaikuttaa elämään, vaikkei sitä käsitteenä osaisikaan määritellä.

Kuvittelisin rakkauden olevan utopinen tunne, jolle ei vedä vertoja mikään. Kuvittelisin, että se ohjaa, antaa ja ottaa. Se on voimakkaampaa kuin mikään muu, eikä se oo hallittavissa. Kuvittelisin, että rakkaus on tietyllä tapaa ihmisen elämän tarkoitus. Tälleen kun mietin, mitä ajattelen rakkauden olevan, ehkä jopa mitä toivon sen olevan, jätän kokonaan pois ajatuksen miten se toimii käytännön tilanteissa kahden ihmisen välillä. Onko rakkaus luottamusta, pakkomiellettä, ihannoimista, samaistumista vai absoluuttista sekasortoa? Musta on kiva lukea runoja, jotka käsittelee rakkautta. Ne on hyvin erittäin erilaisia keskenään ja näin ollen saa hyvän kuvan siitä diversiteetistä mitä rakkaus tunteena saa aikaan – loputtomasti erilaisia tulkintoja.
 

En ottanut sinua elääkseni kanssasi, otin sinut, koska tiesin, että en voi elää ilman sinua.

***

Jokaisella on heikkoutensa
– sinä olet minun.

***

Jonakin päivänä me koukistumme toistemme ympärille
ja napsahdamme lukkoon, emmekä irtoa enää.

***

Jos palelisin, lämmittäisitkö?
Jos itkisin, lohduttaisitko?
Jos kysyisin rakastatko, rakastaisitko?
Jos lähtisin tästä maailmasta, kaipaisitko?

***

Jossain minussa kivikkoa raivataan
ja siihen sinulle satamaa rakennetaan.

***

Jos sinä olet omenapuu,
tahdon minä olla omena.
Jos sinä sytyt tuleen,
tahdon minä olla vesi
tai herkästi syttyvä aine.
Jos sinä hukut,
tahdon minä olla pohja tai virta.
Jos sinä katsot kauas,
tahdon minä olla etäinen piste.
Jos sinä suljet luomesi,
tahdon minä olla äkillinen pimeys.

***

  Onko rakkaus oikeasti niin hallitsevaa, että mielummin lakkaisi olemasta, kuolisi, kuin eläisi ilman tätä rakkauden kohdetta? En usko tähän. Uskon, että rakkaus on (niin tylsältä kuin se kuulostaakin) tunne muiden tunteiden, joukossa – ehkä yksi vahvimmista kuitenkin. Tunne voi mennä ohi, tunteita voi jollain tapaa hallita ja tunteet muuttuvat. En siis usko, että ihminen ei voisi elää ilman tiettyä ihmistä, ihminen pääsee yli, joskus. Mutta runo toimiikin enemminkin, ehkä metaforana kuvaamaan rakkauden voimakkuutta, enkä tiedä onko sitä tarkoitettu kirjaimelliseen tulkintaan.Onko rakkaus ”lukkiutuvaa” ja ikuista? Ehkä. Haluaisin uskoa, että se on sitä jossakin mielessä. Rakkaus on ikuisesti olemassa, mutta se voi muuttaa muotoaan tilanteiden ja kokemusten kautta. Aiemmin tunnettu intohimoinen ja elämää suurempi rakkaus, voi 50 vuoden avioliiton jälkeen olla syvää kiintymystä ja kumppanuutta. Tai ikävää, muttei enää tarvetta tai kiinnostusta. Rakkaus on siis ikuista, se jättää jäljen.Haluisin kokea tämän sanoinkuvailemattoman suuren tunteen. Onko se vain klisee, vai onko se todella niin suuri ja järisyttävä tunne kuin sen tulkitsen käsitteenä. Kun sen joskus koen (toivottavasti ja todennäköisesti, mutta erittäin toivottavasti) lupaan jakaa oman kokemukseni ja koittaa tulkita sen sanoiksi, sekä pohtia, onko se sitä mitä luulin ennen vai jotain suurempaa taikka laimeampaa.

suhteet rakkaus syvallista ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *