Haluaisin olla haluamatta niin paljon, mutta haluan kaiken mulle nyt heti.

Haluan rakastaa ja olla rakastettu.

Haluan toteuttaa ja todistaa jonkun toteuttamista.

Luulen pyrkiväni elämäni aloittamiseen, itseni loppullisen muodon rakentamiseen, sekä löytämiseen ja siihen The Momenttiin, mitä varten olen kaiken aikaisemmin tekemäni tehnyt. Mitä varten olen käynyt liian monia kouluja, mitä varten olen taas jälleen uudessa koulussa. Mitä varten kasvan, kehityn, aikuistun – luulen haluavani olla jo valmis. Valmiina siihen oikeaan elämään, mitä ”isona” eletään.

Joudun siksi muistuttelemaan jatkuvalla syötöllä itselleni, että tämä on sitä elämää.

Yliopisto ei ole mikään matkan varrelta löytyvä ”välietappi” tai vaatimus, jotta valmistun elämään ”sitä oikeaa” elämääni. Yhtälailla kuin mikään muukaan tekemäni ei ole elämään valmistautumista. Minun ei pitäisi kiirehtiä itseni löytämisen tai rakentamisen suhteen.

Tämä on elämää, jota elän: kylmä tuuli Vuorikadulla aamuisin, yksiö jossa on liian kosteaa ja yhdenhengenvuode, johon mahdun liian hyvin yksin. Tyylien ja asioiden kokeilu, itseni epäjärjestelmällinen rakentaminen ja epätoivoinen etsiminen. 

Muistutus minulle: Elämä tapahtuu kokoajan, se ei ole yksi hetki, jolloin on valmis kaikkeudessaan. Elämä on sitä rakentamista, joten älä kiirehdi, älä halua nyt jo ensi kesään, äläkä laske päiviä kalenterista toivoen, että vuosi vaihtuisi jo seuraavaan liian suureen numeron. Se tulee menemään anyway aivan liian nopeasti, joten nauti niistä palikoista ja päivistä vielä, äläkä kiirehdi minnekkään.