Kosketuksen voima

Dave Lindholmin kappaleen Peini ja hento ote lyriikat iskivät tajuntaani tänä sunnuntaisena aamuna. 

Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni.

Aivan sama tunne, kuin koskettava tuuli

Pieni ja hento ote – siinä kaikki. 

Koketus voi merkitä niin paljon ja se on yksi parhaimmista asioista ihmisyydessä.

Kosketus minulle merkitsee toisen läheisyyttä ja läsnäoloa. En ole ikinä yksin, kun joku koskettaa minua.  Kosketus voi tehdä paskimmistakin päivistä paremman. Kosketus voi tuoda äärimmäistä itsevarmuutta. Kosketus voi tuoda mahtavaa jännitystä ja väristyksiä. Kosketus saa aikaan ajatuksia ja lämpöä. Kosketus tuo hyvän tunteen, itsestä, toisesta ja näiden kahden summasta – meistä. Molemmat ovat läsnä ja molemmat ovat toisilleen siinä.

Pienikin kosketus: käsi selällä, käsi kädessä tai hiuksia harovat sormet. Niin autuaan jännittäviä ja turvallisia tuntemuksia. En keksi mitään parempaa kuin merkityksellisen ihmisen kosketus. Pieni tai suuri, molemmat yhtä tärkeitä ainakin minulle. Pienissä on jopa ehkä enemmän voimaa ja jännitystä. Suuremmat, kuten halaukset ja toisen kainaloon käpertyminen, tuovat turvaa. 

Olemisen riemu

Kosketus tuo minulle tämän olemisen riemun. Olen siinä ja olen olemassa muillekkin. Olen arvokas ja olen jollekkin tietylle ihmiselle arvokas. Kuinka paljon voikaan toisen iho omallani merkitä? Niin paljon, etten edes osaa muotoilla sen merkitystä sanoiksi. 

Kosketus herättää ajatuksia, joissa olen arvokas. Olen kaunis. Olen turvassa. Olen kosketuksen arvoinen. Olen toisille jotain. Olen olemassa muillekkin ja muitakin varten. 

Koskekaa.

 

12744026_10208510874199634_5333872135131375728_n.jpg

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään

These had me like…

Availen harvoin linkkejä, joita facebookissa jaellaan. Tänään juuri äsken avasin erään facebook-ystäväni jakaman linkin jostakin intuitiivisestä syystä. Olen iloinen, että avasin sen. Sisältö herätti minussa paljon tuntemuksia. Sai aikaan tietynlaista vahvuutta ja inspiraatiota.  Sivulla, johon linkki minut johdatti, on yksinkertaisesti 40 kysymystä – hyvää kysymystä

 

! Suosittelen kaikka lukemaan nämä neljäkymmentä kysymystä http://hidastaelamaa.fi/2015/01/40-kysymysta-sinulle/ !

Kysymyksistä osa oli sellaisia, joihin löysin vastauksen heti. Toisiin hetken mietinnän jälkeen ja loput olivat niin vaikeita, että inspiroiduin pohtimaan niitä tarkemmin. Osan puolestaan pystyin yhdistämään asioihin joiden kanssa käyn henkistä kamppailua par’ aikaa ja ne antoivat minulle varmuutta.

2. Kumpi on pahempi, epäonnistuminen vai yrittämättä jättäminen?

8. Oletko enemmän huolissasi siitä, teetkö asiat oikein vai teetkö oikeita asioita?

22. Onko mahdollista tietää totuutta ennen totuuden haastamista?

27. Jos ei nyt, milloin?

35. Jos opimme virheistämme, miksi pelkäämme tehdä virheitä?

 

Nämä viisi kysymystä muiden joukosta särähtivät tietoisuudessani eniten. Herättivät ravistelevia ajatuksia ja tuntemuksia aikaansaamattomuudesta, sekä ”nössöilystä”. Mitä oikein odotan, jos en hoida asioita juuri nyt? Jankutan siitä kuinka haluan tietää totudeen, kuinka tarvitsen totuuden, mutta silti välttelen sitä viimeiseen asti, eläen toiveiden täyteläisessä totuuden arvailussa. Olen ehdottomasti huolissani siitä teenkö asiat oikein. Mietin omassa tilanteessani kaavoja, kirjoittamattomia sääntöjä ja muiden tapoja hoitaa näitä suhteiluun liittyviä asioita. Mutta keskitynkö oikeisiin asioihin? En tiedä. Koen keskittyväni oikean asian lopputuloksen tavoitteluun, mutta on hyvin mahdollista, että lähestyn asiaa täysin väärästä näkökulmasta.  Jos en yritä, voi minua pitkään kalvaa epätietoisuuden ja jossittelun varjo, mutta jos epäonnistun, onko se vielä pahemman varjon aikaansaaja?

 

Toiset minua inspiroineet ja tuntemuksia herättäneet kysymykset liittyivät elämään ja sen luonteeseen, Kuinka elämmekään tiettyjen mittareiden ja kaavojen kaventemassa maailmassa. Tietyssä iässä ja elämänvaiheessa on tehtävä tiettyjä asioita. Tiettyjen asioiden tavoittelu on tärkeää ja tietyt tärkeät inhimilliset tunteiden varjolla merkitykselliset asiat tulevat niiden tärkeiksi leimmattujen seikkojen jälkeen.

1. Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?

3. Jos elämä on niin lyhyt, miksi teemme asioita joista emme pidä, ja jätämme tekemättä asioita joista pidämme?

7. Jos ihmisen keskimääräinen elinikä olisi 40 vuotta, eläisitkö elämäsi toisin?

34. Milloin on aika lopettaa riskien ja palkintojen laskeminen, ja tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta?

 

 

Ja viimeiseksi ne kysymykset, jotka herättivät minussa haikeutta ja surua, koska en osannut vastata niihin. 

11. Oletko koskaan nähnyt hulluutta jossakin, jossa olet myöhemmin nähnyt luovuutta?

12 .Minkä asian tekisit eri tavalla kuin useimmat ihmiset?

18. Miksi sinä olet sinä?

26. Millaisena hetkenä olet viimeksi tuntenut olevasi liekeissä?

29. Oletko koskaan ollut jonkun kanssa puhumatta mitään ja silti tuntenut, että olet juuri käynyt elämäsi parhaan keskustelun?

32. Milloin viimeksi marssit pimeään vain heikon valon kanssa, joka lähti ideasta johon todella uskoit?

 

Tehtäväni on tämän parhaillaan kuluvan vuoden 2016 aikana saada edes suuntaa antava vastaus itselleni näihin kysymyksiin. Kun osaan nimetä hetken, jolloin olen kokenut olevani liekeissä tai rohkaistunut pimeään vailla valoa, olen luonut itselleni jonkin edes vähän selkeämmän käsityksen itsestäni ja nähnyt hulluuta, joka on kaunista – silloin, uskon olevani edes hitusen onnellisempi itseni kanssa.

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Syvällistä