Suojasään liikuntaa.

Tänään oli niin mahtava sää ulkona, että olimme koko porukalla (minä, avokki + viisivuotias) lähes koko päivän pihalla. Tarkoituksenani oli mennä tänään myöhemmin käymään kuntosalille, mutta nyt, tässä sohvalla nököttäessäni vasta täynnä rosmariinilla maustettuja uunijuureksia ja juustokakkua, en enää taida sinne taipua. Ja ihan hyvällä omalla tunnolla tässä aion ollakin.

Tajusin nimittäin, kuinka loistava  (lue: painava) nuoskalumi antoi kunnon yläkropan treenin ja aerobistakin tuli harjoiteltua hiihtoretken lomassa! Kävimme nimittäin hiihtelemässä pienen lenkin läheisellä lammella, ja viisivuotiaan harjoitellessa oikeaoppista hiihtoa me aikuiset toimimme vuorotellen hiihtohissinä (suksisauvasta kiinni ja juoksua) sekä avustajina hyvin loivassa alamäessä (toinen auttoi viisivuotiasta pysymään pystyssä ja tökki vauhtia suksien päällä oikeaoppisessa laskuasennossa tönöttävään viisivuotiaaseen, toinen juoksi vierellä tai vähän edellä sen varalta, että alamäkeen saataisiin kunnon liuku ja viisivuotias ei ehtisi kauaa parkua kaaduttuaan).
 

Hiihtoretken jälkeen tulimme kotipihaan rakentamaan lumilinnaa, ja siinä tosiaan hiki viimeistään virtasi! Idean saanut viisivuotias toimi lähinnä johtotehtävissä, kun minä ja avokki huhkimme tonavat selkärankaa myöten valuen toiveiden mukaista linnaketta. Tulihan siitä jonkinmoinen, lapioiden seinistä oli vaan vaikea saada tukevia…
Mahtava päivä kaiken kaikkiaan!