Prevacation nurina.

Reissu kolkuttelee oven takana ja edessä perinteinen pohdinta, että mitähän helkuttia sitä pakkaisi mukaan. No tästäpä alkaa nurinat, sillä ei mitään niin hyvää, ettei jotain pahaakin! Niin ihanaa kuin se onkin kerran vuoteen reissata aurinkorannoille.

Poikaystävän innoittamana lähdemme matkaan vieläpä rinkat selässä, koska a) ne on kuulemma kätevämpi kantaa parin bussimatkan ja siirtymisen vuoksi ja b) meillä ei edes ole mitään samsoniteja, kummallakaan. Säästämme siis selvää rahaakin tässä.

Vaatteet, joita omistan, eivät kärsi suuresti pakatessani niitä rinkan uumeniin, mutta jokseenkin vie lomafiilistä ajatus rinkasta. Jotta loma ei olisi turhan täydellinen, niin kannattaahan sitä jostain kitistä! Mutta ymmärtänette pointin: minä, aurinko, meri, rannat… ja rinkka. Plääh. Sieltä on hankala kaivella mitään ja sen purkaminen/täyttäminen on ärsyttävää. Ymmärrän sen kätevyyden retkillä ja vaelluksilla, mutta aurinkolomalle  olisi kiva lähteä ilman.

Noh, jos jotain positiivista tulee miettiä, niin tietysti näytämme niin budjettituristeilta, että emme varmaan taskuvarkaiden ensimmäinen kohde ole 😛 Lisäksi saammehan jätettyä rinkat hotellihuoneeseen, ei ne selässä tarvitse siellä koko aikaa keikkua.

Toinen huolen- ja kitinän aihe on kieli. Emme puhu kohdemaan kieltä, ja kielet, joita me taidamme, eivät kuulu puolestaan paikallisten repertoaariin. Viittoen ja huitoen, ja jos ääntä koventaen menisi sitten jotain perille. Muutamat bussimatkat ja reissut pitää kuitenkin viikon aikana suorittaa, joten sujuvuus ja ymmärretyksi tuleminen poistaisi muutaman harmaan hiuksen tältä ”kanaemolta”.

No siitä päästiinkin viimeiseen kitinään eli hiuksiin. Kauhea juurikasvu+tuleva viikon loma 30 asteen helteessä + merivesi = jotain liian vaikeaa. Eli värjätäkö hiukset ja näyttää lomakuvissa ihanaiselta, värjätä ne taas loman jälkeen uudestaan vai säästääkö kampaamokeikka suosiolla loman jälkeiseksi. Ei sillä, kohtahan tulee jo kiire jos meinaa ajankin jonnekin mieluisaan paikkaan saada. Tai siihen yhteen ainoaan, jossa käyn.. phh.. Päätös on varmaan siis selvä, mutta aiheuttaa ahdistusta. Onneksi ostin jo huivin. Muita vinkkejä otan vastaan riemumielin!