Betaine HCl

Päätin kokeilla otsikon mukaista ravintolisää, ja aloitin kokeilun Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti-kirjan ohjein suolahappotestillä. Testissä eläinproteiinipitoisen ruoan puolivälissä otetaan suolahappotabletti, jonka jälkeen syödään ruoka loppuun. Tämän jälkeen odotellaan reipas vartti tuntemuksia, joiden pitäisi kertoa vatsahappojen toimivuudesta. Mikäli tuntemuksia ei tule, testiä jatketaan ottamalla seuraavalla aterialla kaksi tablettia, jatkamalla maksimissaan 1200mg asti.

Itse käytin luontaistuotekaupasta löytyvää Solgarin suolahappolisää. Tabletit sisältävät määrällisesti niin paljon suolahappoa, että niiden maksimi on 4 kappaletta. Aloittaessani kokeilun olin tuntevinani pieniä kuumotuksen tunteita vatsassani jo ensimmäisen tabletin kanssa. Uteliaisuus sai minut myöhemmin kuitenkin testaamaan vielä kahdella (ihan vaan varmuuden varalta), ja se kannatti: lopulta huomasin ottaneeni viisi (5) tablettia ilman mitään tuntemuksia!

Viisi tablettia on tosiaan liikaa, mutta havahduin tähän yliannostukseen jo tabletit nieltyäni. Toiste en virhettä tee, joten olkaahan tarkkoina ja lukekaa purkin kyljestä grammamäärät per tabletti ENNEN niiden nauttimista… En usko, että kertaluonteinen yliannostus kuitenkaan vatsaani sai vielä vioittumaan, mutta vettä täytynee juoda saadakseni hapot laimentumaan.

Testin tulos toisaalta harmittaa ja toisaalta ei. Punaista lihaa ja kanaa karttelevana olen kuvitellut syöväni aina helposti sulavaa proteiinia, mutta näköjään toisin on. Jatkossa pyrin syömään kala-aterioilla suolahappolisän, eli noin kerran päivässä. Päätin aloittaa parilla Solgarin tabletilla per ateria. Epäselväksi jäi, lasketaanko ’proteiinipitoiseksi ateriaksi’ myös esim. maitorahka, mutta ainakin Jaakkola avasi ’eläinproteiiniksi’ sulkeissa vain kanan, pun.lihan ja kalan, joten tuskin suolahappoja tarvitsee rahka- ja raejuustoannoksien äärellä.

Nyt vain kokeilemaan, koska vatsani oma suolahappotoiminta aktivoituu, ja toivottavasti ruoasta nauttimani ravintoaineet alkavat imeytyä paremmin ja esim. kynteni juovat häviävät. Varsinaisia turvotusongelmia minulla ei ole ollut, joten mielenkiinnolla seuraan tätä projektiani. Samanaikaisesti ajattelin kokeilla ilta- ja aamupalan keikauttamista päinvastaisiksi – illalla puurot raejuuston kanssa ja aamuisin rahkat. Saas nähdä, onko mitään vaikutusta! Tähän kannustusta sain Oikotie Optimaalin ilmaisen parin viikon ”sähköpostivalmennuksen” kautta. Minulla uusien juttujen sulattelu kestää aina tovin, enkä suinpäin ryntää villityksiin. Tai no, innostunhan minä helpolla, mutta toteuttaminen vaatii aina pienen sisäänajovaiheensa.

Olisi mukava kuulla kokemuksia, jos jollakulla niitä suolahappolisästä tai proteiinipitoisemman aamupalan vaikutuksista on.

P.S. Sadan tavaran haasteessa en tainnut ihan sataan tavaraan päästä, ainakaan kierrättämisen osalta. Tavaraa kuitenkin lensi roskiin ja osa sai uutta elämää myös työpaikalla. Laskeminen vaan jäi, kun muuton loppurysäys tapahtuikin vauhdilla kuukauden etukäteisvalmistelusta huolimatta.

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Terveys

Sata tavaraa eteenpäin II

Sadan tavaran kadotushaaste jatkuu, ja itse asiassa vielä tänään myöhemmin olen matkalla kadottamaan lisää tavaraa. Osassa yksi kadotettiin ensimmäinen kymmenys:

1. Kolme paria kenkiä (keltaiseen laatikkoon).
2. Muovikassillinen vaatteita. Ainakin. Tulee ehkä toinenkin. (myös keltaiseen laatikkoon.
3. Kirjoja, 3 kappaletta. Dyykatty äidin vintiltä ja yksi saatu yo-lahjana. (Vihaan Nalle Puhia! En tarvitse sen koottuja ajatuksia onnellisuudesta ja elämästä, olisinpa tajunnut tämän jo n. 7 vuotta sitten)
4. Petivaatteita: peitto ja muutama tyyny. (En tiedä minne nämä voisi kierrätettäväksi viedä! Vinkkejä?)
5. Lakanoita. Ne, jotka eivät kelpaa siskoilleni ja jotka eivät talouteen enää sovi, nyt kun sänky on venynyt leveyttä kahden maattavaksi. (Kierrätykseen, mutta minne?)
6. Sekalainen kokoelma juomalaseja ja mukeja. (Kierrätän.)
7. Kaksi koristeellista säilytyslaatikkoa. (Kierrätän.)
8. Puinen teelaatikko. En tiedä mitä tällä teen.
9. Vedenkeitin. (Kierrätykseen).
10. Oranssi muovikori.
11. Mattopiiska. Liian pieni.

Osa II

12. Pienia juustohöyliä, parmesanille ja koristeeksi. Menevät siskolle.

13. Vaatteita, siskolleni.

14. Mikro, siskolleni.

15. Kylpyhuoneen seinään imukupeilla kiinnitettävä kori. Siskolle.

16. Kirjahylly. Pikkuveljeni huoneeseen.

17. Klaffilipasto, äidilleni/mökille.

18. Lasinkeräykseen vanhoja pilttipurkkeja ja muita lasiastioita, joista kuvittelin askartelevani kauniita lyhtyä tai jotain…

19. Pikkuruinen nahkainen avainkukkaro, niin suloinen! En tee sillä mitään. Laitoin sen samaan pakettiin kuin juustohöylät -> siskolleni.

20. Iso puinen teelaatikko, siskolleni.

21. Puinen leikkuulauta, siskolleni.

22. Lisää vanhoja vaatteita, keltaiseen laatikkoon. Yhden tavoitefarkut säästin itselleni 😀 sekä yhdet haaroista rikkimenneet, koska ajattelin jos mummu osaisi ne korjata.

23. Vanha tyyny (tai kaksi, en osaa päättää tarvitsemmeko toisen vierasvaraksi), löytöeläinkotiin.

24. Kasa vanhoja lakanoita ja tyynyliinoja löytöeläinkotiin.

25. Fleecepeitto, valmiiksi täynnä kissankarvoja, sopii löytöeläinkotiin. Toivottavasti ei aiheuta ahdistusta löytöeläimissä!

26. Rikkinäinen urheilukassi -> roskikseen. Ei, en aio korjata vetoketjua.

27. Hiusharja ja sarja venähtäneitä ponkkareita -> roskikseen.

28. Kissani rei’ittämä suihkuverho päätyi roskikseen, tosin mietin ensin saisiko siihen kuminauhakujan ommeltua ja voisin tehdä siitä itselleni repun sadesuojan… En sitten säästänyt sitä.

29. Sekalainen sarja keittiötarvikkeita liemikauhoista lähtien menee edulliselle ulkoilmakirpputorille kokeilemaan onneaan. Paikan hinta jotain 5€, joten ei tule kallis kokeilu jos ne jollekin kelpaisi.

30. Samaiselle ulkoilmakirpputorille lähtee myös parit hyvät lakanasetit, muutamia valittuja vaatteita, korkokenkäpari jota käyttänyt vain kerran sekä
31. matkafööni
32. teevedenkeitin
33. sauvasekoitin
34. kauniita, vahvaa kartonkia olevia säilytyslaatikkoja
35. olutlaseja

36. Luvattoman paljon sekalaista muovitavaraa olen joutunut heittämään ihan kaatopaikalle: elähtäneitä ja pinttyneitä tupperwareja ja muita pakasterasioita nyt esimerkiksi.

Tavaroiden heittäminen suoraan roskikseen tuntuu kamalalta. Tiedän, että en itsekään kaipaisi kenenkään vanhoja mukeja, vaikka olisivat kuinka ehjiä ja kauniita, mutta jotenkin raastaa heittää ne suoraan lasinkeräykseen. Kovien tavaroiden kierrättäminen tuntuu kaikista hankalimmalta, sillä en oikein tiedä missä niitä vastaanotetaan. Vinkkejä saa kertoa, muitakin kierrätykseen liittyvää!

 

 

Puheenaiheet Sisustus Hyvä olo Vastuullisuus