”Suklaakakun tulee olla…

…kuin suklaapatukkaa söis”. Näin tuumasi päivänsankari minulle äskettäin. Kakun maku on kohdallaan. Kakun teosta olin ajatellut laittaa hienon postauksen kuvineen kaikkineen, mutta tulin toisiin ajatuksiin viimeistään siinä vaiheessa kun pieni apulaismies lipsautti kädestään koristelugeelin suoraan kakkuun siten, että kakusta lohkesi iso pala reunaa irti. Muutenkin koko päivä on ollut yhtä kaaosta ja ärtynyttä kiukuttelua, ja masentavan sadekelin vuoksi en ole tohtinut tuota apulaismiestä laittaa pihalle edes hetkeksi itsekseen leikkimään. Sen tietäisi niin hyvin, että viimeistään 10 minuutin päästä apulaismies olisi sisälle tulossa.

Noh, päivänsankari piti lahjoistaan ja kakustaankin, vaikka se olikin ulkomuodoltaan melkoinen katastrofi. Kiitän kyllä onneani, ettei tullut kutsutta kylään ketään tänään. Joskus vaan tällaisiakin päiviä on elettävä, niin tuntuu sitten se huominen paremmalta.