Synttärikakkuja ja työelämän torjuntoja.
Tarkoituksena olisi juhlistaa syntymäpäiväjuhlia viikonloppuna, ja olen lupautunut huomenna leipomaan kakun. En ole mikään innokas leipuri, vaikka toisinaan saankin aikaan kelvollisia pullia tai muita välttäviä väkerryksiä. Tätä kakkua olen kuitenkin suunnitellut jo pitkään, sillä herra syntymäpäiväsankarille kakku on päivän pääasia. Joka vuosi hänen syntymäpäiväjuhlilleen olen tehnyt erilaisen kakun, ja yrittänyt aina noudattaa hänen kulloisia mieltymyksiään. Nyt on luvassa sellainen toffee-suklaapläjäys, että heikoimmilta irtoaa hampaat sitä imellystä ajatellessakin!
Ohje tulee noudattamaan pääpiirteissään tätä Kinuski-Kissan kakkua, ja itselle täysin uutena juttuna tässä kakussa on tuon kondensoidun maidon käyttäminen. Purkkia pitäisi keitellä 1½-3h, riippuen siitä kuinka paksun lopputuloksen tahtoo. Jotenkin kuulostaa kummalta, että pelkällä keittämisellä tuosta peltipurkista saisikin lusikoitua täydellisen imelää toffeeta maidon sijaan. Mutta kokeiltava on. Voin raportoida myöhemmin onnistumiseni tuloksia.
Työhaussa kävi hyvin ja huonosti. Työpaikkahaastattelu Ykkönen tuotti oletetusti tulosta, ja sieltä soitettiin seuraavana päivänä mieluisa puhelu. Ongelmana vaan oli se, että itselle mieluisampi työpaikka (Kakkonen) oli vielä tuolloin näköpiirissä, myöhemmin viikolla käytävän haastattelun päässä. Onnistuin sopimaan kuitenkin työpaikka Ykkösen kanssa, että Kakkosen haastattelun saisin käydä ja katsottaisiin sitten tilannetta. Olin ja olen edelleen todella kiitollinen siitä, että onnistuin vakuuttamaan Ykkösessä johdon niin, että he jäävät odottamaan minun mahdollista myöntymistäni. Ja ei, en ollut ainoa hakija.
Kakkosen kanssa kuitenkin kävi niin, että he ilmoittivat suorilta käsin heillä olevan jo minua parempi hakija haastateltuna. Tämän tultua ilmi haastattelu sai heti karvaan maun, ja purskahdin itkuun sen päätyttyä (ja soitin tietty myös äitille <3 ). Jotenkin ärsytti heidän asenteensa, ja se, että piti haastateltavaksi ottaa vaikka lopputulos jo tiedettiin. En nyt sen tarkemmin ala erittelemään mistä työpaikasta on kyse ja millaisia perusteita he käyttivät, mutta ihmetystä herättäviä selityksiä he kyllä esittivät. Puhuivat osin ristiin ja jopa naureskelivat minulle. Vaikka unelmalta kuulostaneen (lue: koulutustani täysin vastaavaa) työpaikan menettäminen harmittaakin, alan kiukun ja itkun laannuttua olla ihan onnellinen etten päässyt sinne. Heillä tosiaan oli kokeneempiakin hakijoita, mutta välillä heidän perustelunsa alkoi mennä jo selittelyn mauksi. Olisivat vain suorilta ilmoittaneet haastattelun alussa, että ovat löytäneet hakemansa, niin ei olisi minun tarvinnut edes vaivautua sydän läpättäen ja posket kuumottaen mihinkään suoritukseen. Tällä kertaa nyt näin ja opinpahan taas jotain. Laitetaan opit taskuun ja jatketaan eteenpäin.
Onko muilla kovia kokemuksia työhaastatteluista? Tai kokemuksia työhaastatteluista, joista opit jotain arvokasta myöhempää varten?