Humalanhakuista juomista

Olin eilen pitkästä aikaa ulkona, ihan ihmisten ilmoilla, ihan vaan aikuisessa seurassa. Ihan ensiksi täytyy sanoa, että oli mukavaa. Oli hienoa saada hetki ihan omaa aikaa, aikaa olla vaan.

Mutta. Liikkeellä oli ihan muutama muukin. Ilmeisesti aika monella alkoi eilen loma.

Olen aika huono alkoholinkäyttäjä, en ole absolutisti, mutta en juuri koskaan juo kahta, kolmea enempää. Alkaa tökkiä. Se mahdollistaa sen, että voi tarkkailla ihmisiä ja muistaa seuraavanakin aamuna, missä on ollut ja mitä tehnyt. Minusta on ihan fine, jos aikuinen ihminen haluaa juoda itsensä täysin edesvastuuttomaan tilaan, se ei vaan ole minun juttuni.

Jo alkuillasta vastaan horjui vaihtelevankuntoisia viheltäjiä. Mikähän siinä on, että muutaman rohkaisevan jälkeen lähes jokaisesta miehestä tulee omasta mielestään maailman hauskin ja komein? Ja miksi se pitää tunkea todistamaan puolensentin päähän kasvoista? On aika rasittavaa, kun puolet kallisarvoisesta vapaaillasta menee siihen, että hankkiutuu eroon eitoivotuista seuraan tunkeutujista.

Asiallisessa keskustelussa ei ole mitään vikaa, mutta össönsössönkompuroijat eivät ole hauskoja, paitsi omasta mielestään.

Mielestäni olen aika pitkäpinnainen ja hyvähermoinen, mutta ikinäikinä en voisi olla baarissa töissä, en ikinä. Olen ilmeisesti sen verran sisäisesti kukkahattutäti kuitenkin, että hermo menisi alta momentin.

Menimme terassikierroksen jälkeen yökerhoon ja huomasin olevani joko liian selväpäinen tai liian vanha (tai molempia) mutta se ei ollut minun juttuni ollenkaan. Onneksi sielläkin oli terassi, jonne vetäytyä.

Kesäkänni-ihminen on vähän erilainen, kuin talvikänni-ihminen. Kesällä ilmeisesti myös valo ja lämpö näyttää menevän päähän alkoholin lisäksi. Talvella, paitsi pikkujouluaikaan, meno on hillittympää. Mutta yksi on silti vakio. Useimmat keskustelut alkavat joko fraasillta ”Käytsä usein täällä” tai ”Asutsä täälläpäin”. Kerran vuosia sitten eräs keskustelu alkoi ”Oli pakko tulla kysymään, ootsä uimari, kun sulla on noin leveät hartiat” Piristävä poikkeus.

Onhan tottakai niinkin, että on tiettyjä paikkoja, joihin ei kannata mennä, jos tahtoo olla rauhassa. Mutta joskus tulee tehtyä virhearviointeja. Yksi ratkaisu voisi olla se, että baareissa olisi omat karsinat niille, jotka etsivät seuraa ja niille, jotka eivät sitä kaipaa.

Tämä alkaa kuulostaa huolestuttavissa määrin siltä, että olisin kova nipo. Se ei ole tarkoitus. Se on kiva, kun on kivaa. Mutta toivoisin, että jokainen voisi pitää sitä kivaa omilla ehdoillaan, ilman, että täytyy olla vähän varuillaan koko ajan.