Omaa aikaa
Aina sitä toivoo. Aina sitä odottaa. Aina valittaa, ettei sitä koskaan ole. Omaa aikaa.
Sitä miettii, pohtii ja suunnittelee. Jos voisin. Jos saisin. Jos pääsisin. Jos olisi.
Ja ykskaks tilanne on jotenkin luisunut siihen, että onkin kaksi tuntia ihan_omaa_aikaa.
Ensimmäisen viisitoista minuuttia käyttää sen pohtimiseen, alkaako valloittaa pyykkivuorta, hakeeko raivaustraktorin ja alkaa raivata leluja vai hauduttaako sittenkin ensin pannullisen teetä.
Sitten päättää, että eiku. Katsonkin dvd.n joka on odottanut hyllyssä puoli vuotta. Asettuu sohvalle mukavasti, kun kerrankin on tilaa. Aloittaa katsomisen. Kymmenen minuutin päästä tulee kuitenkin siihen tulokseen, että samallahan tässä voisi pyykitkin viikata. Hakee puhtaanpyykinkorit olohuoneeseen ja jatkaa dvd.n katsomista samalla vaatteita viikaten. Sitten muistaa. Hitsi, se tee. Se on ehtinyt jo jäähtyä. No, keitetään uusi vesi. Dvd täytyy laittaa pauselle siksi aikaa, kun vaatteet roudataan paikoilleen. Damn. Tee on taas kylmää. Kolmas pannullinen on juuri lämpämässä, kun perhe kolistelee eteisessä.
Taas odotetaan, toivotaan jne.
Kunnes jälleen koittaa päivä, josta irtoaa muutama tunti ihan omassa seurassa.
Tällä kertaa päättää viettää kallisarvoisen aikansa kodin seinien ulkopuolella. Kerrankin. Hah.
Kahvilassa tee on kuumaa ja tuoksuvaa, leivokset tuoreita ja maukkaita. Sitä kaivaa pokkarin laukusta ja ajattelee syventyvänsä lukemiseen ja herkutteluun. Ja syventyykin. Niin täysin, että havahtuu siihen, kun puhelimessa varsin kiivaasti tiedustellaan, ollaanko kotiin tulossa vielä kuluvan päivän puolella..
Välillä on ihan lukusmahtavaa, kun saa edes hetken tehdä jonossa odottavia kotitöitä kenenkään häiritsemättä. Joskus sitä taas kaipaa ihmisten ilmoille. Koska ihan näin täydelliseen tilanteeseen on harvoin mahdollisuutta, olen kehitellyt muutamia pikanollauskikkoja, jotka voi toteuttaa, vaikka koko orkesteri huutaisi ja vaatisi ympärillä. Osaan tuijottaa kaksi minuuttia ulos ikkunasta kuulematta ja näkemättä mitään. Osaan ottaa viiden minuutin nokoset vaikka seisaaltani. Osaan myös käyttää Aamulehteä postilaatikolta noutaessani hetken ihan vain hengittämiseen. Arjessa hyvät konsit ovat tarpeen.
Mikä on sinun pikanollauskeinosi?