Matkalaulu

Noniin. Edessä oleva juhannus on saanut ihmeitä aikaan. Olemme lähdössä pois kotoa neljäksi päiväksi. Ihan niinkin kauas, kuin toiseen kuntaan.

Yksin matkalle lähtiessä kylmä hiki pukkaa niskaan, kun tajuaa, ettei koko vaatekaappia voikaan ottaa mukaan..

Kun matkaan lähtee lasten kanssa, hyperventilaatioriski kasvaa sitä mukaa, mitä useampi lapsi mukaan on lähdössä.

Tällä kertaa liikumme kahsen aikuisen ja kolmen 2-13-vuotiaan lapsen kanssa. Tarkoitus on viettää juhannusta suvun kanssa vuokratulla mökillä hemmetin kaukana kaikesta. Mökillä on onneksi mm. pyykkikone, se on itsenäistä ruokailua harjoiteelevan kuopuksen kanssa pakollinen varuste.

Tarkoitus olisi, niinkuin monet kerrat aiemminkin, siis pakata mukaan vain välttämättömimmät vaatteet ja tavarat.

Mutta mihin vedetään välttämättömän raja? Kuopuksella on esimerkiksi yhdeksän unipeittoa (juu, älkää kysykö) Onko hänen pakko ottaa ne kaikki mukaan, vai uskaltaisiko ottaa riskin, että hän pärjäisikin vaikka vain neljällä peitolla?

Olohuoneeseen on nyt raahattu kolme laukkua, tavarat on saatava mahtumaan niihin. Piste.

Automatkailun kulmakiviä ovat eväät ja musiikki. Matkapahoinvoivana porukkana lapset eivät voi katsoa dvd.itä tai lukea autossa.

Minulla ja miehellä on varsin erilainen musiikkimaku. Siinä vaiheessa, kun Paukkumaissi, Ipanapat ja PMMP.n Puuhevonen on kuunneltu kahteentoista kertaan, on aikuisten aika aloittaa ”rakentava keskustelu” siitä, mitä seuraavaksi kuunnellaan. Toimivimmaksi on todettu vuorottelusysteemi, jossa kumpikin saa vuorotellen valita levyn.

Eväät kuuluu tietenkin korkata jo ennenkuin on päästy pihasta. Pikkuihmisten vanhemmille muuten tiedoksi että PeppiPaavo- verkkokaupasta (www.peppipaavo.fi) saa käteviä SnakTrap-rasioita, joissa pientenkin eväät pysyvät, eivätkä leviä ympäri autoa.

Yleensä noin puolimatkassa sitä alkaa pohtia, muistiko varmasti sammuttaa kaikki valot ja lukita oven. Tässä vaiheessa usein myös muistaa, että jotakin tärkeää unohtui. Alkaa keskustelu siitä, pitääkö unohtunut tavara palata hakemaan, yritetäänkö perillä löytää vastaava vai koitetaanko selvitä ilman.

Tauot ovat matkalla tärkeitä. Nykyään tuntuu tosin olevan mahdotonta löytää mitään muita pysähdyspaikkoja, kuin ABC-helvetit (kaikista mukavista ei-ABC-asemista ympäri Suomen saa vinkata!)

Minulla ei ole ajokorttia, joten vältymme väittelemästä siitä, kumman vuoro ajaa. Minä koen olevani parempi pelkääjän paikalla kököttäjä, kuin kuski.

Kun ei kierrä maata työkseen, kotimaan matkailu on ihan mukavaa, lasten kanssakin.

Mukavia ja sujuvia juhannusmatkoja kaikille.