Kassialma

Nainen ja käsilaukku kuuluvat yhteen kuin pannukakku ja mansikkahillo. Käsilaukuksi lasketaan tässä tapauksessa myös reppu tai muu vastaava kantoväline. Näyttäkää minulle nainen ilman laukkua, niin minä näytän teille ystävällisen Kela-virkailijan.

 

Muutama viikko sitten tyhjensin talvi-/syksykäytössä olevasta laukusta tavaroita kesälaukkuun.

Laukusta löytyi mm.

– Pienen vuoren verran vanhoja kauppakuitteja, purkka- ja karkkipapereita

– Sekalainen seurakunta pääsylippuja ja muistilappuja

– Kasa klähmääntyneitä kurkkupastilleja, sisu-pastilleja ja cashew-pähkinöitä

– Nenäliinanöyhtää

– Pari varavaippaa kuopukselle

– Kalenterin, jonka kanteen oli vuotanut abstrakti taideteos hajonneesta kuulakärkikynästä

– Useita huulirasvoja, joiden korkit ovat kadonneet ja ne ovat täynnä roskia ja kuivuneet

Onneksi minulla ei ole autoa. En uskalla edes ajatella, millaiseen kuntoon sen saisin, kun jo laukku on aivan täysi pommi.

Mutta laukku on oltava. Ilman sitä on aika alaston olo. Sitäpaitsi lompakkoni on niin suuri, ettei se mahdu minkään takin taskuun.

Tiedän, että on ihmisiä, joilla on hurrrrjat määrät laukkuja. Itse kuulun tyyppiin, joka on yhdelle uskollinen vuosikausia. Yhteensä minulla on viisi laukkua ja kolme reppua. Aika inhimillinen määrä. Eikä tule valinnanvaikeuspaniikkia.

Talvikäytössä luotan Marimekkoon. Minulla on iso, musta peruslaukku (nettisivu ei antanut muuta nimeä, kuin olkalaukku) joka on todella luotettu ystävä. Sinne mahtuu viikonloppureissun kamat, tarvittaessa pari litraa maitoa ja oikeastaan mitä vain ponia pienempää. Varalaukun virkaa toimittaa punainen Marimekon ity-laukku, mutta sen kanssa en oikein tahdo tulla sinuiksi. Se on jotenkin liian jotain ja liian vähän jotakin muuta. Mutta harjoittelu jatkuu taas syksyllä.

Siis fiilishän on laukun tärkein ominaisuus. Jos se ei tunnu omalta, se ei ole eikä tule sellaiseksi, vaikka kuinka yrittäisi.

Kesäkäytössä minulla on GlobeHopen vihreä, vanhoista sairaalalakanoista ommeltu laukku. Luulen, että se on tarkoitettu kauppakassiksi tms. mutta käytän sitä oikein tyytyväisenä olkalaukkuna. Se on myös mallia suurisiuurempisuurin ja aika ihana. Sen ainut miinuspuoli on, että sieltä ei ikinä löydä mitään, jollei koko sisältöä ravistele ulos..

En tiedä, mitä tapahtuisi, jos jostain syystä joutuisin olemaan ilman laukkua vaikkapa viikon. Voi olla, että en pääsisi ovesta ulos koko aikana.

Laukkuun liittyy vahvoja aamurituaaleja. Kun on lähdössä, puhelin, avaimet ja muut tärkeät tavarat laitetaan laukkuun tietyille paikoille eteisen peilin edessä, vielä ulko-ovella kokeillaan, että kaikki on varmasti mukana. Ja uudestaan, kun ovi on painettu kiinni.

Minulle laukku ei ole koskaan ollut mikään statussymboli, vaan ennenkaikkea käyttöesine. En olisi valmis esimerkiksi jonottamaan jotakin laukkua vuodepäivät, koska se on ”the juttu” tällä hetkellä.

Tyttäreni (pian 8v. ja ihajjust 2v. täyttänyt) ovat myös melkoisia kassialmoja. Isompi, joka on, kuten jo aiemmin kerroin ”Muoti”, on hyvinkin tarkka väreistä, malleista ym. Pienemmälle on pääasia, että laukkuja on niin monta, että niitä voi ripustaa molempiin käsiin ja kaulan ympärille.

Jos saisin itse suunnitella laukun, se olisi niin suuri, että sinne mahtuisi läppäri latureineen, muutama paksu mappi, aamuteemuki ja muut tärkeät tavarat. Siinä saisi myös olla muutama pienempi taku, jonne voisi laittaa ne aina hukkuvat huulirasvat, pitkinpoikin leviävät pastillirasiat ja varakorvikset. Tärkein ominaisuus olisi kuitenkin se, että laukku osaisi tulla pyynnöstä luokse. Vaikka niin, että kun viheltäisi, laukku hiippailisi luokse. Ai, kuinka helppoa olisikaan, kun voisi kulkea vain vihellellen kadulla ja laukku seuraisi perässä.