Tänään päätin olla kaunis

Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan. Olen (yllättäen :)) eri mieltä. Kyllä se on ihan omassa silmässä. Sillä siinä ei auta, vaikka kuinka joku kehuisi ja ylistäisi, jollei itse tunne itseään kauniiksi.

Oma kroppa on paras ystävä ja suurin vihollinen. Sen kanssa on vaan tultava toimeen, halusi tai ei.

Voisin luetella vaikka kuinka monta asiaa, joihin en omassa vartalossani ole tyytyväinen, en tykkää, en kestä. Pläääh.

Yhden kurjan ja ärsyttävän asian aion sanoa. Se on se, että kaikki vaatteet roikkuvat päällä. Tuntuu tyhmältä, kun mikään ei istu kunnolla. No, enempää en valita. Sillä olen päättänyt ryhtyä kauniiksi.

Se tapahtuu seuraavasti:

Aamulla, kun herätään, katsotaan peiliin hyväksyvästi, ei kriittisesti. Hymyillään.

Vaatekomerolla ei panikoida, vaan hengitetään syvään, valitaan vaatteet ja pukeudutaan. Kun ne on kerran valittu, niitä ei enää vaihdeta.

Hampaita harjatessa keskitytään hampaiden harjaukseen, eikä samalla syynätä kasvoista ryppyjä ja näppyjä.

Ennen uloslähtöä pyörähdetään peilin edessä ja hymyillään.

Kun, (ei jos, vaan kun) joku kehuu kauniita hiuksia, vaatteita tms. ei mennä hämilleen ja änkytetä jotain sekavaa, vaan sanotaan ”Kiitos” ja hymyillään

Kadulla kävellään pää pystyssä, reippain askelin, vastaantulijoille voi hymyillä jos haluaa, ei ole pakko. Mutta irvistellä ei saa.

Kun tavataan ystäviä, ei valiteta, kuinka lihavia/rumia/huonostipukeutuneita ollaan, vaan puhutaan ihan muista asioista

Lounaalla ei inistä, ettei voi syöd tätä tai tuota, koska on laiharilla, vaan syödään sitä, mitä halutaan, niinpaljon kun halutaan

Illalla kotiin tullessa hengitetään syvään nenän kautta sisään, suun kautta ulos ja todetaan, että tämä oli tällainen päivä, huomenna on uusi.

Aika helppoa.