Tangosanoittaja

Haluaisin todella kovasti osata laulaa. Se olisi niin hienoa. Mutta ei. En osaa. Joskus mietin, että voisin mennä laulutunneille, mutta sitten tuli elämä ja se on jäänyt.

Laulan kyllä suihkussa ja yksin kotona ollessani, mutta julkisesti en ikinä. Saisin varmasti sakot julkisrauhan häirinnästä.

Ilmassa on selvästi jonkinlaista kolmenkympin kriisiä, koska viime aikoina mielessä on pyörinyt paljon se, mitä elämältä haluaisin? Mikä olisi kivaa? Mitä olisi hauska osata, missä olisi siistiä käydä?

Perhe-elämä on (liian) usein sellaista, ettei siinä oikeastaan ehdi ajatella mitään. Joskus pohdin, voiko CV.hen kirjoittaa työhistoriaan ”monitoimikone”, sillä sellaiselta välillä tuntuu, kun pitää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ja kokoajan joku on jotakin vailla. Sitten, kun saa laumansa unten maille, on itsekin niin väsynyt, että ainut ajatus on toive edes muutaman tunnin keskeytyksettömistä yöunista. Ja mikähän siinäkin on, että lapsille pitää tulla ”vaiheita” eri aikaan? Aina jollakulla on joku vaihe menossa, miksei voisi olla vaikka niin, että puolet vuodesta kaikki vaiheilisi kimpassa ja toiset puoli vuotta voitaisiin olla rauhassa? Kysyy murrosikäisen, kuusivuotiaan uhmaa ja kaksivuotiaan uhmaa potevien lasten äiti.

Takaisin laulamiseen. En siis osaa. Haluaisin myös osata tanssia. No, en osaa sitäkään. Paitsi salaa, kun kukaan ei näe.

Olen hirmuhyvä laulaja siihen asti, kun laulan esimerkiksi radiosta tulevan biisin päälle, mutta kun se sammutetaan, niin ei toimi. EI TOIMI. Kuulin Sini Sabotagen Levikset repee-biisin jonkin aikaa sitten. Innostuin. Olisiko minusta Räp- laulajaksi. Kokeilin. Ei ollut. Se oli vielä vakeampaa. Arvostus kaikkia räppäritä kohtaan nousi aika monta pykälää.

Sitten tuli se päivä, kun muistin, miksi rivitaloasuminen ei aina olekaan niin mukavaa. Naapurit kuuntelevat Iskelmäradiota. Tauotta. Aamusta iltaan. Yhden päivän podin tätä, kunnes se iski. Oivallus. Minustahan voisi tulla aivan loistava tangosanoittaja. Ei tarvitsisi osata laulaa ja omasta elämästään voisi ammentaa aiheita vaikka kuinka traagisiin lurituksiin ja paatoksellisiin tuuttauksiin.

Enää täytyy opetella kirjoittamaan.

Ja vastauksia aiemmin esitettyihin kysymyksiin:

– Haluaisin, että elämä kohtelisi tästä eteenpäin vähän helläkätisemmin

– Olisi hauska osata jonglöörata ja heittää keihästä

– Olisi siistiä käydä Islannissa, Kanadassa, ja Haukiputaalla