Ensimmäinen kirje

Tässä sitä ollaan. Maisterin paperit ovat kourassa, mutta se seuraava suuri juttu, eli työpaikka, puuttuu edelleen. Tämä blogi syntyi outletiksi sille turhautumiselle, surulle ja ajoittain esiintyvälle suoranaiselle epätoivolle, jota työnhaku minussa aiheuttaa. Sille värisyttävälle ja kokonaisvaltaiselle pettymykselle, joka läiskähtää kasvoille kuin märkä ja likainen tiskirätti, kun sähköpostiin kilahtaa jälleen viesti, joka menee suunnilleen näin: ”Kiitos hakemuksestasi ja mielenkiinnostasi tehtävää X kohtaan! Saimme paljon hyviä hakemuksia ja olemme nyt valinneet haastatteluun ne hakijat, jotka vastaanottamiemme hakemusten perusteella sopivat tehtävään parhaiten. Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.”

Tässä blogissa tulen kirjoittamaan  työnhakuun liittyvistä tunteistani ja teemoista, myös sellaisista, joista ei ehkä esimerkiksi LinkedInissä kovinkaan usein uskalleta puhuta. Katsotaan, millaisen muodon tämä likasankoni saa. Se selviää kirje kirjeeltä, joita kirjoitan ainakin kerran viikossa. Pidemmittä puheitta: tervetuloa mukaan paskan pyörteisiin, hyvä lukija.