Olen viime päivinä pyöritellyt mielessä kysymystä siitä, kuka olen sitten, kun valmistun. Viimeisten muutaman vuoden aikana olen määritellyt itseni opiskelijaksi ja ajatus valmistumisesta on tuntunut tosi kaukaiselta. Aloitin 2019 elokuussa opiskelemaan nuorisotyönohjaajaksi ja tiesin heti, että opinnot ovat juuri sitä mitä odotinkin.

Opinnot olivat tosi käytännön läheisiä ja tehtiin paljon ryhmätöitä ja käytännön projekteja. Ensimmäinen syksy meni ihan normaalissa opiskelussa, mutta maaliskuussa 2020 jouduttiin etäopetukseen ja sitä kestikin opintojen loppuun asti. Etäopiskelusta huolimatta, opinnot olivat mieluisia ja nautin uuden oppimisesta. Opintoja vei eteenpäin myös työharjoittelut, joita meillä oli neljä. Nyt kun viimeinenkin harjoittelu on ohi, valmis opinnäytetyö palautettu ja edessä on enää kypsyysnäytteen tekeminen, valmistuminen alkaa oikeasti olemaan erittäin lähellä.

Samaan aikaan kun iloitsen valmistumisesta, poden kriisiä omasta identiteetistä ja, siitä kuka oikein olen, kun en ole enää opiskelija? Tiedostan sen, että olen paljon muutakin kuin opiskelija tai se ammatti, mihin valmistun. Mulla on aina ollut tarve kehittää itselleni identiteetti sen mukaan, mitä sillä hetkellä teen elämässäni. Kuulostaako tämä tutulta kenelläkään muulla? Ehkä mun on nyt aika oppia, että voin määrittää itseni ihan miten tahansa, enkä minkään ulkopuolisen tekijän, kuten työn tai opiskelun mukaan.

Hei ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Ajattelin, että näin itsenäisyyspäivänä on hyvä päivä kirjoittaa uuden blogin ensimmäisen postaus ja kertoa, kuka tätä blogia pitää. Täällä ruudun toisella puolella kirjottelee Iina, 24-vuotias nuori nainen. Asustelen Vaasassa kissan ja poikaystävän kanssa. Olen pian valmistumassa nuorisotyönohjaajaksi, ammattiin, josta olen haaveillut monta vuotta.

Vapaa-aika mulla kuluu kirjojen, elokuvien, sarjojen ja musiikin parissa. Tykkään myös viettää aikaa kavereiden kanssa. Vaasa on vielä aika tuore kotikaupunki, eikä sosiaalista elämää täällä hirveästi vielä ole, jonka takia poden välillä yksinäisyyttä ja siitä tavallaan tulikin idea tähän blogiin. Blogi tulee olemaan vähän niin kuin päiväkirja, jota kaikki voi lukea. Tulen kirjoittamaan elämästä, arjesta ja kaikesta, mitä mieleen tulee.

Blogin pitäminen on vielä uutta, enkä välttämättä tiedä mitä kaikkea pitää osata, että saan aikaiseksi selkeän ja kiinnostavan blogin. Kaikki palaute, vinkit ja neuvot ovat siis enemmän kuin tervetulleita. Toivottavasti viihdytte blogini parissa. 🙂