Esirippu laskeutuu

Aktiivisesti ja vakavissani olen miettinyt eroa noin kaksi vuotta. Sitä ennenkin olin pitkään ollut onneton ja tyytymätön suhteeseen. Mitä pidemmälle mietintäprosessi on edennyt sitä enemmän 14-vuotinen suhde on alkanut näyttää erilaiselta. Tällä hetkellä tuntuu kuin olisin teeskennellyt 13 vuotta. Suhteestamme tuli vuosi vuodelta enemmän ja enemmän kulissimainen. Sisällä koin valtavaa tyytymättömyyttä, kärsin tekemistäni kompromisseista, mutta ulospäin olimme vakaa ja kiinteä pari, joiden olemassaoloon kaikki saattoivat luottaa.

Aluksi ajattelin, että tällaista tämä aikuisessa suhteessa oleminen on: leikkisyys ja hassuttelu on jätetty sinne teini-iän suhteisiin, ja tilalle on tullut järjellisempi suhde. Kylki kyljessä kiehnääminen on nuorten puuhaa, vakavaan suhteeseen kuuluu etäisyys. Kun vähitellen aloin vuosien kuluessa ajatella, ettei tämä kyllä näinkään voi olla ja jos onkin, en sitten halua olla aikuisessa suhteessa. Silloin aloin tuntea teeskentelyn konkreettisemmin. Oli raskasta käydä sukulaisten tai yhteisten ystävien luona, kun koko ajan halusin huutaa, ettei tämä ole sellaista, miltä näyttää!

Etenkin nämä viimeiset kevät ja kesä ovat olleet vaikeaa aikaa. Pään sisällä on jyskyttänyt, että ero on enää vain ajan kysymys, ja samalla on pitänyt sopia yhteisiä tekemisiä. On pitänyt jutella läheisten tulevista häistä, vaikka en tiedä, onko minun enää sopivaa mennä sinne, kunhan olemme kertoneet tilanteesta kaikille. Puheissani on yhä useammin esiintynyt ”minä voisin tulla lasten kanssa”, ei enää me. En tiedä, kuinka paljon siihen on kiinnitetty huomiota. Itselleni se on ollut kovin tietoista ja harkittua.

Nyt kun eropäätös on vihdoin tehty, tuntuu, että teeskentely on myös päättynyt. Siitäkin huolimatta, että olen kertonut vasta ystävilleni asiasta, en vielä sukulaisille. Valtava taakka tuntuu pudonneen hartioilta. Minun ei tarvitse enää esittää mitään. Korkeintaan on esitettävä lapsille reipasta ja vahvaa, mutta se sopii minulle. Minun ei enää tarvitse esittää olevani onnellinen. Minun ei enää tarvitse esittää eläväni hyvässä parisuhteessa. Minun ei enää tarvitse esittää, että tämä riittää minulle. Nyt saan avoimesti kertoa, että tämä ei ollut minulle hyvä. Saan avoimesti kertoa, että haluan jotain muuta, jotain enemmän.

Tämä näytelmä oli monella tavalla tärkeä ja tarpeellinen, mutta sen on nyt aika päättyä. On aika laskea esirippu ja kokeilla, miltä tuntuu elää ilman roolivaatteita ihan vain omana itsenään.

– Neiti Kesä