Kohti uutta

Olen jonkin verran kertonut myös eron jälkeisistä ”miesseikkailuistani”. Ne ovat olleet monella tavalla tärkeitä, vaikka välillä niihin on liittynyt kielteisiäkin tunteita. Keskityin etenkin alussa aivan tietoisesti seksiin ja tein sen myös selväksi toiselle osapuolelle. Toisaalta en silloin olisi muuta kaivannutkaan, mutta sillä tavalla myös suojelin itseäni. Kun olisin asettanut rajat, minun oli turvallista tutkia itseäni ja omia tarpeitani, ja silti saada sitä fyysistä läheisyyttä, jota olin vailla. Osan kanssa yhteydenpito jäi viestittelyksi, emmekä koskaan tavanneet. Nyt kun katson taaksepäin kaikkia kohtaamisiani, löydän jokaiselle niistä merkityksen. Tapasimme tai emme.

En tietoisesti etsinyt mitään tietynlaista vaan päinvastoin pyrin olemaan mahdollisimman avoin kaikenlaisille miehille. En halunnut rajata itseltäni mitään pois valikoimalla samanlaisia miehiä kuin ”aina ennenkin”. Valitsinkin miehiä puhtaasti intuitiolla ja uteliaisuudella. En sitä sillä hetkellä ymmärtänyt, mutta nyt huomaan kaikilla näillä jossain määrin satunnaisilla valinnoilla olleen valtava merkitys minulle. Jokainen antoi minulle jotain, mitä en osannut edes pyytää. Jokainen heistä auttoi minua löytämään itseni, luottamaan vaistooni, päästämään irti vanhasta. Olen jokaiselle heistä kiitollinen, vaikka he eivät sitä tiedäkään.

Joululomalla oloni oli jo selvästi parempi, kuten kerroinkin. Koin saavuttaneeni jonkinlaisen rauhan eron suhteen. Avasin Tinderin ja selailin kuvia. Olin pitänyt Tinderistä jonkin verran jo taukoakin, koska kyllästyin siihen, että suunnilleen sadasta miehestä yksi vaikutti edes vähän kiinnostavalta. Osumiakaan ei sattuneesta sysytä juuri tullut. Koko sovellus vain turhautti. Pienen tauon jälkeen tuntui kuitenkin taas siltä, että voisin vilkaista. Yhden miehen kuviin jumiuduin pidemmäksi aikaa, hänessä oli jotain kiinnostavaa. Se ei liittynyt mihinkään konkreettiseen, vaan hänen kuvistaan ja profiilitekstistään välittyi jokin energia, joka houkutteli. Ei ollut mitenkään selvää, että tämän haluan ”swaipata oikealle”, mutta en halunnut häntä ohittaakaan. Mietiskelin hyvän tovin ja lopulta päätin kuitenkin tykätä hänen profiilistaan. Ajatuksella: mitäs menetettävääkään tässä olisi. Siitähän sitten tulikin osuma.

Aloimme välittömästi viestitellä niitä näitä, ja varsin nopeasti kävi selväksi, että keskustelu luistaa meillä hyvin. Viesteistä huokui myös tunne, että keskustelu sujuisi myös kasvotusten. Näinhän ei suinkaan aina ole. Viestittelimme joka päivä. Puhuimme paljon suhteista ja ajatuksistamme niistä. Ajatuksemme kohtasivat lähes yksi yhteen. Lähtökohtamme oli varsin kepeä, kuten minulla oli siihen asti ollut muidenkin kanssa. Viestittelymme oli kuitenkin erilaista. Halusimme tutustua toisiimme myös muuten, ystävystyä. Viestittely ei myöskään päättynyt näkemiseemme, toisin kuin muiden kanssa. Tyypillisesti viestittely oli miesten kanssa ensin melko tiivistä, ja tapaamisen jälkeen se typistyi seuraavan tapaamisen sopimiseksi. Nyt oli kuitenkin toisin. Ensimmäisestä viestistä lähtien olemme pitäneet yhteyttä aivan päivittäin. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen mukaan astui myös puhelut. Meillä on sen verran välimatkaa, että näemme vain pari kertaa kuussa, joten viestit ja puhelut ovat tärkeitä.

Hyvin nopeasti kepeänä alkanut kohtaaminen on muuttunut syväksi yhteydeksi ja sielunkumppanuudeksi, rakkaudeksi. Tämä on ollut valtavan voimaannuttavaa, koska saan tällä hetkellä kaiken sen, mistä jäin paitsi avioliitossani. Tiesin, että joka tapauksessa minun on mahdollista saada enemmän ja parempaa kuin mitä avioliittoni minulle tarjosi. En kuitenkaan uskonut, että voisin saada näin paljon tai että jotain tällaista voisi olla edes olemassa. Vaikka tunteet ovat valtavia ja olemme vasta alussa, huomaan, että en ole mukana tässä ruusunpunaisin lasein. Realismi on vahvasti mukana. Puhumme paljon ja suhtaudumme toisiimme ja suhteeseemme avoimin mielin. Tuntuu toisaalta pelottavalta ja toisaalta valtavan hyvältä, että meitä ei sido mikään. Ei yhteinen asuntolaina, ei yhteiset lapset, ei avioliito. Olemme yhdessä puhtaasta halusta. Se on kaunista. Se on vahvaa ja haurasta.

Aluksi kävin läpi monia pelkoja. Olemme niistä onneksi puhuneet koko ajan avoimesti. On valtavan upeaa olla tällaisessa aikuisessa suhteessa, jossa kaikesta voi puhua ilman pelkoa. Suhteessa, jossa saa olla heikko. En tiedä, kauanko tämä kestää, ei kukaan tiedä. Aion kuitenkin nauttia jokaisesta hetkestä. Olen hämmentynyt, miten tässä näin kävi. Olen hämmentynyt, että tämä tapahtui niin nopeasti ja yllättäen. Olen hämmentynyt, että tämä tapahtui minulle. Kuitenkin, ennen kaikkea

olen valtavan onnellinen.

– Neiti Kesä