Niin kuin otsikko sanoi kerron tässä koulukiusaamisesta sekä asioista mitä se voi aiheuttaa ja mitä se on aiheuttanut minulle sekä mitä se edelleen aiheuttaa minulle. Kiusaaminen koulussa voi olla helvetillistä mutta siitä seuraavat asiat voivat olla vielä helvetin kaltaisempia.

Miten kiusaaminen määritellään?

Seuraava teksti on MLL:n sivuilta ja kirjoitettu sinne 4.8.2017. Tämä määritelmä on mielestäni paikkaansapitävä ja hyvä.

Kiusaaminen voidaan ymmärtää monella tavalla ja ilmiöstä on olemassa erilaisia määritelmiä. Yleisesti koulukiusaamisella tarkoitetaan sitä, että joku oppilas joutuu yhden tai useamman muun oppilaan toistuvan loukkaamisen, vahingoittamisen ja/tai syrjimisen kohteeksi pystymättä puolustautumaan tai vaikuttamaan saamaansa kohteluun.

Kiusaaminen voi olla esimerkiksi tönimistä, lyömistä, haukkumista ja pilkkaamista, yksin jättämistä, ilkeitä puheita takanapäin tai mitä tahansa sellaista toimintaa, jolla pyritään vahingoittamaan tai loukkaamaan toista. Se merkitsee usein myös uhrin eristämistä luokan, ryhmän tai virtuaaliryhmän sosiaalisesta kanssakäymisestä. Kiusaamistilanne ei ole koskaan tasa-arvoisten ja yhtä voimakkaiden nahistelua, vaan kiusattu on alakynnessä ja puolustuskyvytön suhteessa kiusaajaan.

Riidat ja erimielisyydet eroavat kiusaamisesta siinä, että ne ovat usein hetkellisiä, eikä niiden kohteeksi joudu jatkuvasti yksi ja sama oppilas.

Kiusaaminen

Itse tunnustan etten muista mitä kaikkea minä olen tehnyt tai mitä minulle on tehty mutta kerron nyt mahdollisimman lyhyesti jotakin. Ensimmäisen luokan alkaessa olin yksi monista kiusaajista, jotka kiusasivat yhtä henkilö, jota emme tunteneet silloin koulun alkaessa. Hänen kanssaan tappelin monia kertoja ja aiheutin hänelle paljon mielipahaa, jonka tajusin jo silloin mutta en jostain syystä antanut sen vaikuttaa käyttäytymiseeni. Silloin kun vanhempamme päättivät tehdä asialle jotain tämä kiusattu henkilö kutsuttiin kotiini leikkimään kanssani. Kiusatun äiti tuli myös vierailulle.

Minulle sanottiin, että voisin kätellä häntä tai jotain vastaavaa, en saisi kuitenkaan halata häntä. Ihmettelin miksi halaisin ja sen jälkeen miksi en saisi halata? Vastaus oli se, halaus tai muu vastaava osoittaisi sitä, että olin pahoillani tekosistani. Syy siihen miksen saisi halata oli se, että voisin pelästyttää hänet, jos tulisin kädet levällä hänen luokseen. En välitä nykyään siitä olisiko hän pelästynyt vai ei, koska tuo hetki oli yksi niistä hetkistä milloin tajusin kiusaamisen satuttavan sekä sen, että en haluaisi enää satuttaa muita ihmisiä…

Tuo ajatus oli hyvä ajatus mutta sen toteutus jäi vähäiseksi, koska minua alettiin kiusaamaan ja siitä alkoi tähänkin hetkeen kestävät ongelmat. Tappeluja oli usein ja koulun välitunnit olivat silloin mielestäni vain pääosin ajanhukkaa, enkä ole päässyt siitä ajatuksesta pois kunnolla vieläkään. Tosiasia oli se, että en tuntenut yhtään tuttuani kaveriksi ja olin siitä ehkä, jopa enemmän häpeissäni kuin huolissani ja sama ajattelumalli on edelleen mukanani jonkin verran. Sen verran sanon vielä, että kerran laskin päivässä tapahtuvat lyönnit, potkut, haukkumiset, ärsytykset, huutelut, vähättelyt ja kaikki tällaiset. Tulos oli yli sata ehkä 128 tai 182, jos muistan yhtään oikein. En lähde muistelemaan sitä nyt se enempää.

Ja jos ajattelet, että sain osakseni karmaa, niin se ei ole totta. Tämä siksi, koska olin kiusaaja enintään sen 1,5 vuotta, josta otetaan pois vielä kaikki lomat koulusta. Itse olin kiusattuna noin 4 vuotta ja siitä aiheutuneet ongelmat tulevat olemaan kanssani koko elämäni eli noin 61 vuotta, jos eläisin odotetun elinajan verran.

Karkuun kiusaamista

Uskoin 6. luokastani tulevan aivan käsittämättömän mahtava, koska tiesin kiusaamiseni loppuvan uuden koulun myötä. Vähän silloin tiesin, siitä kuinka vaikeaa elämäni tulisi olemaan. Vaikeuksia odottamatta autoin perhettäni muutossa ilomielin ja olin hyvin innoissani kun tuli uuden koulun tutustumispäivä keväällä hieman ennen 5. luokan loppumista. Päivä oli hyvä sillä minut otettiin heti vastaan ikimuistoisesti. Tämä vastaanotto oli kaikille muille aivan normaalia eli sanotaan moi ja jutellaan sekä ollaan mielenkiintoisia uudesta tulevasta luokkalaisesta. Hämmästyttävää uudessa koulussani oli se yhteishenki minkä näin siellä olevan, hämmästyttävää oli myös se, että pojat ja tytöt pystyivät toimimaan hyvin yhdessä eikä ihmiset olleet niin murheellisia kuin ihmiset olivat edellisessä koulussani. Päivä eteni muutenkin hyvin ja tapasin muut tulevasta luokastani. Jokaisesta tulevasta luokkalaisestani jäi mieleen hyvä kuva ja osa heistä ovat kavereitanikin vielä, ainakin luulen niin.

Kiusaamisesta johtuvat ongelmat

Ja tästä päästäänkin suurimpaan ja haitallisimpaan ongelmaan kiusaamisesta ja se on jatkuva epäluulo tai epäilys. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että jos henkilö 1 sanoisi esimerkiksi ”Hei hieno paita” tai jotain vastaavaa. Ensimmäinen ajatukseni on kiitoksen sanomisen lisäksi se, että mitäköhän hän oikeasti tarkoitti. Tämänkaltaiset tilanteet on johtanut kahteen välirikkoon kavereideni kesken koulunvaihtoni jälkeen, joista toinen oli melko katastrofaalinen.

Toinen ainakin osittain kiusaamisestani johtuva ongelma on valehtelu, ja nyt jos mietit pieniä satunnaisia valkoisia valheita niin sellaisia en ole tehnyt pitkään aikaan. Muistan jonkun sanoneen etten osaa valehdella uskottavasti, mitä jos se minun huono valehtelu onkin tahallista? Usein minulle on paljon helpompaa keksiä valheita kuin kertoa totuutta ja se on usein raskastakin.

Kolmas ja viimeinen nyt mainittava on pelko. Pelko kohdistuu siihen, että elämäni kääntyisi samaan suuntaan kuin monia vuosia sitten alakoulussa. Olen tehnyt kaikkeni sen eteen, ettei niin kävisi  ja se näkyy itselleni siinä, että vältän tietynlaisia sosiaalisia tilanteita. Vältän yleensä myös ihmisiä joiden teot ovat ristiriidassa joko heidän sanojensa kanssa tai rikkovat yhteiskunnallisesti hyväksyviä rajoja.

Keinoja kiusaamisen jatkumisen estämiseksi?

Peruskouluissa on laajasti ollut käytössä KiVa-koulu toimenpideohjelma mutta itsekin sen kokeneena voin sanoa sen, että sen käyttö koulussani oli huonoa, laadutonta, vaikuttamatonta ja täysin turhaa.         Anteeksi, korjaan sen verran täysin turhasta käytöstä muotoon, että täysin turhaa ellei ota huomioon tätä kirjoitusta, sillä tätä kirjoitusta ei olisi syntynyt ilman sitä.

KiVa-koulu ohjelma on Turun yliopiston kehittämä ja KiVa-lyhenne tulee sanoista Kiusaamista Vastustava tai Kiusaamisen Vastainen. Pienen nettiselailun ja oman kokemuksen perusteella ohjelman päätarkoituksena on keskustella kiusatun, opettajien ja kiusaajien kanssa. Tämän pitäisi tapahtua aina opettajan valvonnassa eikä siten, että yksi kiusattu kohtaa kaikki kiusaajansa pöydän ääressä. Toimenpideohjelman kehittäjän mukaan koulut käyttävät ohjelmaa väärin ja alleviivaan tämän aika vahvasti.

Alakoulussa on melko turhaa mielestäni olettaa, että alle 13-vuotiaat pystyisivät oikeasti itse keskustelemaan rakentavasti kiusaamisesta, keksiä itse ratkaisuja ja, että kiusaaminen loppuisi. Tuon ikäisten kanssa täytyy totta kai keskustella ja muuta mutta uskon kuitenkin rangaistusten ja käskyjen tehoavan paremmin. Kaikki aikuisetkaan eivät pysty keskustelemaan rakentavasti, joten on vaikea uskoa lasten siihen pystyvän.

Tässä olisi minun mielestäni hyvä malli siihen, mitä tehdään kiusaamisen esille tulon jälkeen.

1. Kiusaaminen tulee esille.
2. Opettaja (ja mahdollisesti esim koulukuraattori tmv) keskustelevat kiusatun kanssa.
3. Sama opettaja ja muu henkilö* juttelevat jokaisen kiusaajan kanssa erikseen ja tekevät selväksi kiusaamisen olevan väärin, kertoen samalla myös esimerkkejä siitä mihin se voi johtaa.
4. Tilanteesta lähetetään viesti koteihin ja kiusaajia (tai kiusaaja laitetaan soittamaan kotiin ja selittämään miksi kiusaa) pyydetään selittämään asia kotona ja otettaisiin
5. Mahdollisesti jutellaan vielä kiusaajien ja kiusatun kanssa mutta ei niin, että kaikki osalliset ovat samassa pöydässä ellei kiusattu sitä halua selvästi.
6. Tehdään selväksi, että asiasta tehdään rikosilmoitus ja lastensuojeluilmoitus, jos tilanne jatkuu.

*=koulukuraattori, luokanvalvoja, koulupsykologi, terveydenhoitaja…

Sanoisin vielä, että tuo malli on yksinkertaistettu ja pikemminkin pohjaidea, jota voisi lähteä työstämään pidemmälle. 6. kohdan jälkeen voisi kouluissa tehdä  jotain (esim. hetkellinen erotus koulusta) mutta se täytyy sitten toki miettiä tapauskohtaisesti yhdessä viranomaisten kanssa.

Ehkäisykeinoja kiusaamisen syntymiseen

Peruskoulussa kun vaihdetaan ala-asteelta yläkoulun puolelle panostetaan paljon luokkien ryhmäyttämiseen. Siihen panostetaan sen takia, koska monilla tulee paljon uusia tuttavuuksia luokalla ja henkilöitä, joista ei tiedä mitään. Tämä on todettu hyväksi strategiaksi ja pitkään opettaneilta opettajiltakin on tullut palautetta uutisiin, että hyvin ryhmäytetty on mahtava luokka. Ryhmäytys ehkäisee tutkitusti myös kiusaamista ja mielestäni luokalle pitäisi järjestää yhteistä tekemistä vuosittain alakoulun ensimmäisestä luokasta lähtien. Tiedän, että siihen pyritään jo nyt. Olen silti nähnyt kiusaamista, jota tuskin olisi tapahtunut mikäli luokkalaiset tuntisivat toisensa paremmin ryhmäytyksen myötä.

Toinen kiusaamisen aloituksen estämiskeino voisi olla tositarinoiden kertominen siitä, mitä kiusaaminen voi aiheuttaa. Näitä on pahimmillaan itsetuhoisuus, muut fyysiset oireet sekä ylipäänsä henkinen pahoinvointi. Pienille lapsille ei tietenkään tarvitse kertoa karuimmista asioista, heille voisi puhua yksinäisyydestä ja siitä, että ottaisivat kaikki mukaan leikkeihin.

Huomiota

Kirjoittaessani tätä voin sanoa melkein jopa itkeneeni niin peloista ja tunteista mitä kiusaamiseen liittyy sekä myös paljon siitä ilosta, että minulla on ollut tukea ja kavereita sekä tullut uusia kavereita ja muita henkilöitä. Ja jos joku tuttuni sattuisi lukemaan tämän niin sanon sinulle, kiitos kaikista muistoista ja tehdään toivottavasti uusia hyviä muistoja.

Tämän tekstin tarkoituksena ei ollut kerätä empatiaa tai muuta vastaavaa vaan esittää asia miten se on ja kiusaamisen estämiseksi on olemassa keinoja, joita tulisi käyttää ennen ongelmien syntyä. Joka tapauksessa kiitos, jos luit koko tekstin ja jos haluat kuunnella aivan käsittämättömän hyvän kappaleen niin suosittelen Alice Cooperin He’s Back. Mutta joo oikein hyvää päivänjatkoa tai mitä liekään vuorokauden aika siellä missä olet.

-Eino Koskinen

(ps. joo en tiedä miksi laitoin nimeni tuohon yläpuolella, mutta ei anneta sen haitata.)