Sain höpöhassulta äitienpäivälahjaksi hänen itse tekemänsä avaimenperän! Se oli mun mielestä aivan superihana, niin ihana, että tirautin pienet (suuret!) onnenkyyneleet <3 Ihanampaa ja söpömpää lahjaa en itse olisi keksinyt! Sain avaimenperän melkeinpä heti käyttööni kun sain uuden kotimme avaimet kouraani. Mikäpä olisi sen parempaa uuden elämän aloittamisessa kuin uusi avaimenperä ja uudet avaimet siihen niin! Vanha avaimenperänivaska oli aika heittää pois, se oli eräänlainen muistojen avainläjä. Kaikki avaimenperät kertoivat jotain mun menneisyydestä, meinaa mun exät.. Kuinka kornia!

Pakkasin siis kahden hengen ja yhden koiran tavarat pahvilaatikoihin. Vaihdoimme kaupunkia ja maisemia. Taas.

Laskujeni perusteella höpöhassulla on nyt takana 3 eri osoitetta ja mulla niitä onkin KAKSKYMMENTÄKOLME! Siis mitä ihmettä??!!! Tähän saakka olen siis muuttanut keskimäärin kerran vuodessa vaikka edellisessä kodissa viihdyinkin jopa päälle 2 vuotta! Jossain on siis asuttu vain muutama kuukausi.. Aivan hulluutta tälläinen muuttaminen. Joku voisi nyt olettaa, että nautin muuttamisesta jotenkin täysin rinnoin ja saan siitä jotain viboja MUTTA ei. Inhoan sitä pakkaamista, huonekalujen purkamista, tavaroiden kantamista kesähelteellä, tavaroiden purkamista ja huonekalujen kokoamista. Muuttosiivous ja kaiken turhan pois heittäminen, että voi taas hamstrata uuteen kotiin kaikkea turhaa.

Nyt voisin jymähtää tänne, tähän ihanaan kaupunkiin. Tämä niin ihana kaupunki sattuu olemaan ainut kaupunki, jonka olen ikinä tuntenut kodikseni. Tämä ihana uusi koti tuntuu myös enemmän kodilta kuin mikään muu koti ennen. Ehkä mä jymähdän tänne. Joo, jymähdän. Lupaan.

Tässä ollaan me. Höpöhassu ja nana mama. Ihka uudessa kodissa, ihka uudessa elämässä. Hymyilyttää <3